Tänään käytiin Torniossa agilitykoirien mittaustapahtumassa (ei-agilityihmisille tiedoksi, sääntömuutoksen vuoksi kaikki kisaavia koirat uudelleenmitataan). Kotimittauksilla Vippi on ollut 49-49,5 cm, Visa 51-52 cm, eli arvelinkin että molemmat joutuvat useaan kertaan mitattaviksi, kun säkäluokan uusi raja kulkee 50 cm:ssä. 

Hieman ylimääräistä jännitystä alkuun tuotti se, että perillä Torniossa huomasin koirieni rekisteripaperien ja kilpakirjojen olevat auton hanskalokerossa - ja auto Rovaniemellä parkissa, kun kuljettiin tällä kertaa kimppakyydillä ei-minun-autolla, toisin kuin yleensä. Järjestäjät kertoivat, että myös koiranetin näkymä tai valokuva koirien papereista riittäisi, mutta koiranet oli kaatunut (varmaankin messarin näyttelyn vuoksi) ja ne paperit tosiaan olivat lukitussa autossa työpaikan parkkipaikalla, ja auton vara-avain toisella puolen kaupunkia lukitussa kodissa varmassa tallessa (en tarkoin tiedä missä muuton jäljiltä). Aikani siellä kyytikavereiden mittausta odoteltuani kuitenkin löysin kännykällä sähköpostista kummankin koiran luustokuvauslausunnot, eli kennelliiton virallisen kirjeen, joissa oli niiden rekisterinumerot ja mikrosirunumet. Huh, päästiin sittenkin mittauksiin!

Mittauspaikassa oli viisi mittauspistettä, joissa kussakin oli tuomari. Ensiksi mentiin sille pöydälle, joka sattui vapaana olemaan, ja kun kumpikin koira oli lähellä säkäluokan rajaa, niin tämän mitan jälkeen matka jatkui seuraaville pöydille. Lopulta Visa sai kolmen yli 50 cm -mittauksen jälkeen ison maksin paperit ja Vippi pääsi tuomarikolleegioon , eli yhteensä viiden eri tuomarin mitattavaksi. Lopputulos oli silläkin iso maksi (kahdessa mittauksessa se oli alle 50 cm, kolmessa yli). Hieman harmillisesti molemmat koirat kisaavat siis jatkossakin samassa luokassa, mikä on hankalaa, kun luokat tulevat etenkin täällä pohjoisessa pienenemään ja koirien vaihtoon ei ole paljoa aikaa. Vippi kun ei oikein ole parhaimmillaan suoraan autosta radalle talutettuna... Mutta tällä mennään! Hyvä puoli isona maksina kisaamisessa toki on se, että korkeampi hyppykorkeus ehkä ihan hitusen hidastaa Vipin menoa mataliin esteisiin verrattuna, ja tuon koiran kanssa jokainen hidastus on tervetullut...

Jalkajorina-osuus on se, että polvivamma on lähtenyt paranemaan ihan mukavasti, mutta kovin, kovin hitaasti. Kaksi kertaa ollaan jo käyty agilitytreeneissä varovasti para-aksaa ottamassa ja parin-kolmen km:n kävelylenkkejä pystyn tekemään koirien kanssa, eli arki on TODELLA paljon helpompaa kuin silloin kun oli pakko käyttää keppejä liikkumiseen. Tammi-helmikuu varmaan ainakin on vielä agilitykisataukoa, mutta alkukeväästä olettaisin jalan taas kestävän juoksemista.

Kantapääkipu eli plantaarifaskitti sen sijaan ei parane näköjään edelleenkään. Alun liikuntarajoitevaiheen kantapäät olivat ihanan kivuttomia, mutta nyt taas kun kävelen enemmän, niin sama vanha kipu on palannut takaisin. No, pahemminkin voisi olla, kivut eivät kuitenkaan ole jatkuvaa, raastavaa särkyä. Lyhyen kokeilun perusteella krooninen kipu on todella kamala asia ja elämänlaatua laskeva tekijä, joten osanotto ja hatunnosto vain kaikille siitä kärsiville. :-/