Edellisen päivityksen jälkeen tapahtunutta:

- Vipin selkä parani ja on kestänyt agilitynkin harrastamista taas. Jihuu!

- Oma uusi työ oli koko syksyn aivan älyttömän kiireistä, harrastaminen vähän kärsi siitä...

- Rally-tokon SM-kisoissa Seinäjoella käytiin 19.8. hakemassa lähinnä kokemusta. Vippi teki suht hyvän radan, mutta ihan viimeisillä kylteillä tuli -10 ja olikohan samalta kyltiltä pieleenmennyt uusintakin tai pari, eli siihen meni finaalipaikka. Visa oli kehässä aika jännittynyt ja vaisu, ja silläkin yksi käännös ei onnistunut sitten millään oikein päin. Pisteinä Vipillä MES 80 ja Visalla MES 79. Kummankin koiran kanssa kuitenkin tuntui, että ensi vuonna uusi yritys, finaaliin on ihan mahdollista päästä ja siellä pärjätäkin.

- Vipin hammasjuuripaise P4:n juuressa uusi (ensimmäisen kerran oli reilu vuosi sitten). Työtilanne ei antanut mahdollisuutta toipilaan hoitoon alkusyksystä, joten ostin lisäaikaa antibiootti- ja kipulääkekuurilla, jolla paise saatiinkin taas laskemaan. Lokakuun lopussa sitten poistatin koko hampaan. Vipin kisasyksy on siis enimmäkseen mennyt dopingvaroaikataukoja pitäessä.

- Vaisu-Visan kanssa olen kisannut agilityssä muutaman kisan syksynkin aikana, ja tosi kivasti on koiranpoikanen edistynyt tuossakin lajissa! Useimmista kisoista on joltakin radalta ollut nolla kotiintuomisina, ja lähellä on sertien saaminenkin ollut, vaikka toistaiseksi ollaan vielä ajassa hävitty paremmille. Jos ensi vuoden SM-kisoihin pääsee samoilla karsintatuloksilla kuin tämänvuotisiin, niin meillä on nyt SM-nollat kasassa.

- 9.9. oli meidän oman kerhon rally-tokokisat, joihin olin ilmoittanut Visan kahdelle radalle, ja sitten vielä siitä viikon päähän Tornioon kahdelle radalle, toiveena saada valionarvosta puuttuva tulos joltain radalta. No, Visa päätti minimoida työn määrän ja nappasi puuttuvan tuloksen (MES 98) heti ensimmäisestä kisasta, voittaen samalla Rovaniemen Käyttökoirien kerhonmestaruuden! Rata tuntui hyvältä: Visalla riittää nykyisin motivaatio rallyssä varsin hyvin, ja keskittymiskykykin on parantunut koko ajan iän karttuessa. Visahan on nyt jo huimat 2,5 vuotta vanha... Tässä Suvi Ratavaaran ottamassa palkintopallikuvassa tuore rally-tokovalio on *hyvin* oman itsensä näköinen. :D

21430336_10155648106643350_2438130745663

Toista rataa en noissa oman seuran kisoissa mennyt Visan kanssa ollenkaan, vaan käytin meidän vuoron kisanomaiseen harjoitukseen mennen (kisojen päätyttyä mutta ihmisten vielä ollessa paikalla) radan dopingtauolla olevan Vipin kanssa. Loistava harjoitus! Radalla nimittäin oli putki, mikä sai Vipin "vähän" keulimaan...

- Kisoja seuraava päivä oli meidän hallilla tuomari Hannele Pirttimaan vetämä rally-tokokouluspäivä, johon osallistuin Vipin kanssa. Paljon ajattelemisen aihetta ja pientä treenauksen viilailua tuli, joten kannatti osallistua!

- 16.9. kävin kummankin koiran (Vipin kipulääkkeen varoaika päättyi viimein) kanssa Torniossa rallykisoissa. Ensimmäisellä radalla kisasi vain Vippi, tehden virheetöntä rataa melkein loppuun asti - siinä tuli taas uusinta SM-kisoista, eli yksi käännös (muistaakseni saksalainen oikeaan) ei vain sitten millään onnistunut. Tämän vuoksi pisteitä vain 82, joka riitti neljänteen sijaan ja tuomarinpalkintoon. Hyvä rata kuitenkin tuota yhtä kylttiä lukuunottamatta! Toisella radalla kisasin kummankin koiran kanssa. Vippi 99 p. ja luokkavoitto, Visa 92 p. (yhdellä kyltillä virheitä) ja toinen sija. Hyvät koirat!

- Seuraavana päivänä kisasin kummankin koiran kanssa Oulussa agilitykisoissa kaksi rataa. Vipille hyvähköt hyllyt, Visalle hyl ja 0 toisella sijalla. 

- Syyskuun lopussa Visa sai Elämää Suuremman Mahataudin ja joutui 5 päivää ripuloituaan lopulta eläinlääkärille nesteytykseen. Antibioottikuuri paransi tulehtuneen suoliston ja elämä voitti lopulta. 

- Lokakuun alussa pidin viikon loman eli käytin ylityötunteja vähän vähemmäksi. Käytiin Kittilässä vuokramökillä, mukana myös Visan kasvattaja ja äitikoira + muu lauma. Tässä Vippi, Visa, ja lapinporokoirat Hiili ja tyttärensä Kettu Pallaksella:

_MG_2493.jpg

Vippi oli aika antisosiaalinen neljää muuta narttua kohtaan, mutta koiratetriksen peluulla mökkeilystä selvittiin ilman tappeluita. Kompostiaita, tuo koiraihmisen perustarvike, auttoi myös mökkielämässä! Visalle kyllä narttuseura kelpasi...

- Lokakuun viimeisenä viikonloppuna kisasin Visan kanssa neljä starttia Pellossa, tuloksena kaksi nollaa ja paljon hyvää mieltä hienosti kulkevasta koirasta. Olen ehkä hieman hämmentynyt, että Visan kanssa on näin helppoa pärjätä 3-luokassa, kun Vipin kanssa agility on tarjonnut huomattavasti enemmän haasteita kuin kisaonnistumisia. :D Tässä hyppyratavideo: https://youtu.be/JXObVmAUd9Q

- Viikkoa myöhemmin Tornion kisoista Visan kanssa kaksi melkein-nollaa eli 10 ja hyl, ja yksi ihan oikea nolla, sij. 5.

- Seuraavalla viikolla eli 7.-8.11. miniloma töistä kesken viikon ja ensin päiväretki Riisitunturille, yöksi Rukalle Cumulus-hotelliin (LOISTAVA paikka sesongin ulkopuolella ainakin, en ole ikinä ollut vielä noin yöllä rauhallisessa lemmikkihuoneessa!), ja seuraavana aamuna Oulangan kansallispuistoon. Oulangan retki jäi kovin lyhyeksi, kun polut olivat jäiset ja liukkaat, mutta Riisitunturilla sää oli aivan täydellinen:

_MG_2668.jpg

- Paluumatkalla Oulangalta liukastuminen ja polven satuttaminen... Eli siihen loppui meidän kisaaminen tältä vuodelta, ei taatusti ole tuo polvi agilitykunnossa vielä 4.12., jolloin olisi ollut Tornion kisat. Mutta alustava lääkärin ennuste kuitenkin on, että se saattaa parantua ihan itsekseenkin, kunhan nyt vain kiltistin könkkään kyynärsauvojen kanssa enkä rasita sitä liikaa. Tässä kohtaa taputtelen itseäni selkään siitä hyvästä, että kumpikin koira on kuitenkin arjessakin varsin helppo tapaus ja kyynärsauvojen varassa lenkkeily sujuu suht hyvin koirien kävellessä selkäni takana hihnat löysällä kiinni ollessaan - ja kirmatessa metsässä ja pelloilla irtiollessaan keskenään huolehtien liikuntansa saamisesta, vaikka minun kulkemat matkat ovatkin varsin lyhyitä nyt.