lauantai, 5. elokuu 2017

Kesä-tiivistelmä

Kesä meni, välillä hitaasti kiduttaen ja välillä vähän nopeammin. Inarin reissun jälkeen varmistui, että saan hakemani asumisoikeusasunnon, ja muuttoajaksi tuli heinä-elokuun vaihde. Kesäkuun lopun pakkailin tavaroita, ja heinäkuun 8. ja 9. päivä kisasin pohjoisessa, jonka jälkeen jätin pakatun tavararöykkiön pian-entiseen asuntoon ja läksin loppukesäksi evakkoon sukuloimaan ja tekemään etätöitä mökiltä käsin.

Mutta ensin siis 8.7. Kemissä rally-tokokisoissa kummankin koiran kanssa, tuomarina Heli Kelhälä. Meni aika lailla nappiin, Vippi MES 99 ja luokkavoitto, Visa MES 98 ja toinen sija. Vippi oli rauhallinen ja Visa innokas, kummankin normaalitilaan verrattuna. :)

Koska emme älynneet lopettaa huipulle, seuraavana päivänä kisasin Visan kanssa Sodankylässä kaksi starttia. Ensimmäinen oli ihan katastrofirata, Visa alkoi pelätä jotain voimakkaasti ennen ensimmäistä starttia, mörköili lähdössä ja radan jälkeen hihnankuskaajatytöille, ja loikkasi puomin alastulon yli valtavan loikan, mihin keskeytin radan. Jälkikäteen miettittynä todennäköisin syy mörköilyyn oli paarmanpurema, sillä kisapaikalla pörräsi runsain joukoin äkäisiä hevospaarmoja. Toisella radalla Visa oli onneksi normaali, mutta ei osannut mennä sille uuden näköistä rengasta, siitä lopulta kahden kiellon jälkeen hyl. Muutoin rata oli virheetön. Vipinkin oli Sodankylään ilmoittanut, mutta se ennen noita kisoja kahtena peräkkäisenä viikkona ontui takajalkaansa agilitytreenien jälkeen levättyään. Fysioterapeutin sitä kopeloidessa todennäköisimmäksi syyksi osoittautui välilevy. Fyssarin käsittelyssä koira saatiin taas ontumattomaksi ja iloiseksi, mutta en nyt uskalla sillä ottaa agilityä ennen kuin tämän vuoden arvokisat (rally-sm ja jälken pm) ovat ohi, sen jälkeen kokeillaan, kestääkö selkä vielä hyppyyttämistä vai onko agility Vipin osalta ohi.

Etelässä emme kisanneet, mutta Visa tapasi äitinsä Taiton ja ihanat lpk-nartut Ketun ja Hiilen:

20140000_10155506056383350_348487815990120156100_10155506057528350_2213701348015

Etelästä palasimme suoraan keskelle muuttoa, autoilupäivän illalla tavaroiden roudaus ja yöllä nukuimme jo uudessa asunnossa. Keskeltä muuttosotkua sitten lähdin viikonlopuksi Kemiin kisaamaan Visan kanssa, kaksi agilitystarttia / päivä. Ei kovin fiksu veto, tekemistä olisi ollut kodeissakin ihan riittämiin ja kantapäät olivat kipeät jo ennen agilityä... Lauantaina Visa toisti Sodankylän kisojen puomin alastulokontaktiloikan, jota sitten kisojen jälkeen pikakorjasin järjestävän seuran esteillä... Lauantain saldoksi 10 vp (pujottelun aloitusvirhe puomin alastulokontakti) ja hyl (sinkosi hassussa kohdassa puomille putken sijaan, ja teki mokoma taas siellä alastuloloikan --> uusin puomin ja lopetin siihen). Sunnuntaina meni paremmin, ensimmäiseltä radalta 0, sij. 7., ja toiselta hyl minun ohjausvirheen vuoksi, tosin jo ennen sitä oli yksi rima tippunut. Mutta ei yhtään pujotteluvirhettä eikä kontaktivirhettä toisena päivänä!

Tänään sitten kävin hetken mielijohteesta jälki-ilmoittautuneena Kemissä avo-tokossa Visan kanssa. Olihan se vähän varovainen ja hidas, mutta teki kaikki liikkeet kuitenkin ja sai kasaan 277 p., eli ykköstulos ja luokkavoitto:

Paikkaistuminen 10. 
Estehypyssä loppuperusasento vino, 9,5.
Kaket olivat huonoin, niissä Visa oli paineistunut ja hämillään takana viistossa olevasta liikkurista ja toisella puolen olevasta tuomarista (harjoiteltu näköjään liikaa sitä, että liikkuri on koiran ja minun puolivälissä). Tuplakäsky, ennakointia ja taaksepäin liikkumista, pisteitä vielä kuitenkin 5, vaikka nollaa pelkäsin.
Liikkeestä seisominen muuten ok, mutta loppuperusasentoon kiepahti vinoon, 9,5.
Luoksetulo hitaahko ja reilusti kaartaen, 9.
Seuraamisen alussa Visa meni maahan ennen liikkeellelähtöä, mutta sen jälkeen seurasi varsin hyvin, hetken aikaa jopa liian tiiviisti. Muutakin pikkuvikaa taisi olla, mutta Visa-seuruuksi hyvä! 8,5.  
Ruudussa meni oikealta sivulta sisään ja ennakoi pysähtymistä (ts. "pysäytin" vasta pysähtyneen koiran), 9.
Liikkeestä maahanmenossa oli kuulemma mennyt tosi hitaasti maahan, minä onneksi en sitä huomannut enkä näin nollannut liikettä taakse katsomalla tai tuplakäskyttämällä :D, 8,5.
Kartionkierrossa meni hyvin kartiolle, kiersi sen tiiviisti, mutta tuli hitaasti ja epävarmasti takaisin, otettu liian vähän treeneissä liikettä loppuun asti, joten hämmentyi, kun kehua ei tullutkaan heti, 8,5.
Noudossa saisi tarttua kapulaan nopeammin, palautus hidas, olikohan taas vino perusasentokin, 8,5.
Kokonaisvaikutus 9,5.

Nyt sitten seuraavat kisat ovatkin rally-tokon SM:t, jota ennen on luvassa asumishelvettiä (taisin muuttaa ojasta allikkoon, täältä pitää yrittää päästä pois ja äkkiä :( ), työkiireitä pestin vaihtuessa ja vielä juuri ennen kisoja kolmen vrk:n työmatka, johon otan koirat mukaan, kun en ehtisi niitä pohjoisestakaan enää kisoihin hakea. Saapa nähdä, miten tästäkin taas selvitään...

sunnuntai, 11. kesäkuu 2017

Tupla-tuplanollaviikko

Maanantaina oli oman kerhon kolmosten iltakisat, tuomarina Eija Berglund, kummallakin koiralla kolme starttia. Vipillä tuttuun tapaan kaksi ensimmäistä rataa kaahotusta, mutta viimeisellä radalla se ohjautui kiltisti ja olisi tehnyt nopean nollan - ellen olisi viimeisessä kurvissa ennen loppusuoraa ohjannut sitä väärään putkeen. Argh! En tajua, mikä aivopieru minulle siinä radalla tuli, ja Vippihän toki valitsi tuon hetken nöyrästi tottelemiseen ja meni juuri sinne minne näytin. No, hyvältä tuntui se rata joka tapauksessa.

Visa meni tuttuun tapaansa tasaisen (epä-)varmasti, mutta kiltisti ohjautuen. Ensimmäisellä radalla olin koko ajan myöhässä ja jouduin yhtenään tekemään hätäpelastuskorjauksia, joihin Visa nöyrästi vastasi, mutta vauhti ja tekemisen ilo niissä katosivat tuoksi illaksi aika täysin siltä. Ensimmäisellä radalla tuli lukuisten pelastusten jälkeen lopulta yksi hyl-kohta, en ohjannut huolellisesti vaan oletin koiran lukevan ajatuksia, joten se ajautui selkäni takana väärälle puolen minua ja siitä putken väärään päähän. Seuraavat kaksi rataa olivat vähän helpompia profiililtaan, joten Vaisu hölköttetteli ne ongelmitta puhtaina ratoina. Aikakin riitti alle ihanneajan. Toisella radalla sijoituttiin toisiksi ja kolmannella neljänsiksi. Sillä ekalla radalla, jolla tuli se yksi ainokainen hyl-virhe, olisi hitaallakin nollalla voittanut...

Maanantain ensimmäinen, meille liian vaikealta tuntunut rata, Visa videon ensimmäisenä ja Vippi viimeisenä: https://youtu.be/hHLzA67cwck 

Hyppyrata, Visa ekana, Vippi viimeisenä: https://youtu.be/IosRAAlx5d0 

Visan viimeinen rata: https://youtu.be/mlkSennenUc 

Vipin viimeinen ja paras rata: https://youtu.be/TsLvcbFIwwE 

19105483_10155362360758350_6817538591475
Visa äitinsä kanssa Saariselällä

Torstain ja perjantain olin työmatkalla Inarissa, ja paluumatkalla sitten kisattiin Visan kanssa kaksi starttia Saariselän yöttömän yön kisoissa - Vippiä en tuonne ilmoittanut, kun sen tassut eivät kestä hiekkakenttää. Tuomarina oli Ritva Herrala, ja radat olivat profiililtaan varsin meille sopivia, ei siis jäänyt ohjaajan hitaudesta kiinni pärjäämismahdollisuudet. Visa oli jälleen tosi kiltti ja aika varovainen, ja teki molemmat radat virheettä. Sijoitukset olivat jälleen 2. ja 4., mutta koska voittajalla oli jo sertit kasassa, niin ensimmäisellä radalla serti siirtyi Visalle. Tuli vähän yllätyksenä, lähinnä olin jännännyt, riittikö aika ihanneajan alitukseen, ja sen jälkeen, että tultiinkohan kolmansiksi vai tiputtiinko palkinnoilta. :D

Visan SERT-rata: https://youtu.be/1VbWjwMuhyI 

Visan toinen 0-rata: https://youtu.be/OVLJMMiftbM


sunnuntai, 4. kesäkuu 2017

Tokokoulutuksessa

Tämä päivä meni Kemissa KSPK:n järjestämässä Pipa Pärssisen tokokoulutuksessa kuunteluoppilaana. Tässä jotakin itselle muistettavaa Visaan sovellettavaa:

Kaket:

- seiso-maahan -vaihdossa hyvässä tekniikassa koiralla pää alhaalla (jos pää pystyssä, vaikea tehdä hissikakeja) --> voidaan opettaa pää matalalla maahan meno laittamalla kosketusalusta etutassujen väliin, kuonokosketus/katse alustaan --> naks --> nami alustalta, ei kädestä

- seiso-istu: vaihtoehtoja takatassut korokkeella / rima, jonka yli koira siirtää etutassut / peruuttamiskäsky, jos liikkuu kunnon askelin peruutuksen. Peruutusta tehty jo jonkin verran Vaisulle, vaikuttaisi toimivan riittävän hyvin. (Seuraava vaihe omissa treeneissä nousta lattialta istumasta sohvalle istumaan, sitten seisomaan, tämän jälkeen välimatkaa pidentäään - tätä ei koulutuksessa käsitelty, kunhan mietin itsekseni.)

Ryhmätreenit:

- Kannattanee ryhmässä treenatessa keskittyä ensisijaisesti Visan kanssa hyvän tsempin ylläpitoon --> paljon lelupalkkaa niin kauan kuin leikkii innokkaasti. Vaikeita juttuja voi treenata itsekseen matalammassa vietissä.

- Häiriötreenejä lisää, esim. irtoamisliikkeisiin voisi laittaa jo ylimääräisiä törppöjä

Luoksetulo/sivulletulo:

- kun Visa edelleen treenaamisesta huolimatta jää hyvin herkästi vinoon sivulle tulossa, niin voinee todeta, että takapäänheittotekniikka ei sovi sille --> kokeilen opettaa tekemään reilun U-käännöksen sivulle tullessa, hitaampi, mutta tulee suoraan, joten pienempi haitta kuin vinous. Myös selän takaa kiertoa voisi kokeilla, olisiko se Visasta kivempi.

Noudot:

- Taidan vaihtaa Visan takaisin edessä luovuttavaksi, sille helpompi asento kuin sivulletulo, joka kangertelee ilman kapulaakin, saati kapulan kanssa. Testattava, tuleeko paremmin edestä sivulle, vai suoraan sivulle uudella tekniikalla.

- (Tätä ei koulutuksessa käsitelty, mutta ykkösprioriteetti nyt opettaa Visalle, että sivulta EI liikuta senttiäkään karkuun minun heittäessä kapulaa. Ei, vaikka vuosi sitten kapula kopsahti Visaa päähän... Plan A: vasempaan käteen jatkuva kuonokosketus, johon Visa voi keskittyä sillä aikaa kun heittelen kapulaa oikealla kädellä, ei saa lopettaa kosketusta vaikka kammottaisikin, koska tuon kapulanheittokammin kanssa on pelleilty nyt jo näin pitkään. Plan B, jos edellinen ei tuota tulosta ja käsikosketusta ei pääse häivyttämään ja muuttamaan tavalliseksi paikallaan istumiseksi: opeteltava heittämään kapula uudella tekniikalla, yläkautta?)

Tunnari:

- ulkona tuulisellakin säällä treenatessa voi laittaa kapulat lähekkäin toisiaan; opittava haistelemaan tarkkaan mistä haju tulee

- kokeile vaihtelun vuoksi sellaista versiota, jossa kapulat toisissaan kiinni peräkkäin

- Visalle voisi alkaa jo tekemään liikkeen alkurutiineja välillä, eli kapulan luovuttaminen, ohjaajan käännös

Seuraaminen:

- etupalkkaa voi kokeilla peruuttamisessa, jos koira lähtee liikaa irtomaaan taaksepäin

- peruutuksessa lyhyitä askelia, tokossa ei tarvitse harppoa takaperin kuten rallyssä

- Ei kaikkea yhdessä treenissä. Jos ykköskriteeri on hyvä vire ja kesto, saa tekniikka sillä kertaa olla heikompi.

maanantai, 29. toukokuu 2017

Kisaviikonloppu

Kisaputki jatkuin helatorstain jälkeen lauantaina aamulla varhain Ouluun suuntaamalla OKK:n rally-tokokisoihin. Koiria oli MES-luokassa 18, eli melkoisesti alkaa osallistujia pakkautua tuonne ylimpään luokkaan. Visan vuoro oli luokan loppupäässä. Laitoin koirat kevythäkkeihin ja istuskelin häkkien vieressä katselamassa muiden suorituksia odotusajan. Sitten lyhyt ulkoilu, koirat uudestaan häkkiin hetkeksi, ja vasta yhtä koiraa ennen Visan vuoroa sille vähän virittelyä. Tämä toimi hyvin tällä kertaa, Visa oli aika optimi-vireessä: rauhallinen ja keskittynyt. Osaltaan auttoi kyllä sekin, että hallissa oli tilaa ruhtinaallisesti vuoroa odotella, ja rauhallistakin oli koko MES-luokan ajan.

18670906_10155321072753350_3822935298416
Päästiin valikoimaan palkintopöydästä kokeen ensimmäisinä, ja mukaan tarttui treenikartio (minulle), vinkulelu (Visalle) ja nameja (Vipille) :)

Rata meni sujuvasti, ekaa kertaa ikinä Visa jaksoi keskittyä ihan koko radan ajan, eikä sitä tarvinnut muistutella pysymään seuraamassa tai kontaktissa. Yhdellä istu - eteen - takaa sivulle -kyltillä tuli vinousvirhe, ja liikkeestä istumisessa jouduin antamaan kaksoiskäskyn, mutta muuten ei sitten virheitä tullutkaan! Merkki löytyi ongelmitta ja radan loppupuolella ollut hyppy oikealla puolen - puolenvaihto edessä - hyppy vasemmalla puolen -sarjakin sujui ongelmitta, Visa kun ei ONNEKSI kuumene hypyistä kuten Vippi. Hyvältä tuntui meno, ja kiva yllätys oli luokan jälkeen huomata, että tuloksena oli 98 pistettä ja luokkavoitto!

Kisojen jälkeen menimme Peikko-belginpoikasen kanssa ensin ulkoilemaan ja sitten peikkolandiaan yöpymään. Kumpikaan bc ei nyt varsinaisesti riemusta hihkunut belgiseurasta, mutta Visa vähän suopui pennun kanssa melkein-leikkimään. Bc-raadin mielestä taisi kuitenkin talouden kissa olla paikan miellyttävin eläin...

_MG_0576.jpg

Sunnuntaina harkitsin vakavasti Kemin ohi ajamista, mutta pysähdyttiin nyt sitten kuitenkin hyiseen vesisateeseen kisaamaan kaksi agilitystarttia / koira. Tuomarina oli Arto Laitinen, hänen tuomaroimiin kisoihin pitää kyllä ilmoittautua toistekin, jos pohjoisessa häntä uudestaan näkyy! Rataprofliilit olivat siis okein mukavat hidas ohjaaja - nopea koira -yhdistelmälle. Ensimmäisellä radalla Vipille hyl, kun yhdellä hypyllä en vetänyt sitä aivan tarpeeksi kauaa minuun päin, vaan se luikahti tekemään hypyn takaakiertoja - muutoin virheetön rata, joka tuntui hyvältä. Visan kanssa tältä radalta keppien aloitusvirhe (sössin ohjauksen, oma moka), muita virheitä ei sillekään tullut. Toiselta radalta Vipin kanssa tsiljoona pujottelunaloitusvirhettä ja sitten vielä väärään päähän putkea, mutta ei tämäkään rata sellainen katastrofi ollut kuin Rovaniemen kisojen radat, saatiin ainakin treenattua kontakteja. Visankin kanssa pujottelun aloituksessa ongelmia ja sitten radan lopussa se loikkasi ihan turhan korkealta A:n alastulolla, muutoin sujuvaa Vaisu-menoa, tulos 5 sille siis molemmilta radoilta.

Kotona oltiin illalla kylmissään, kaikki vaatteet märkinä ja rapaisina, mutta olihan tuo taas mukava harrastusviikonloppu. :)

torstai, 25. toukokuu 2017

Vaisun ensimmäinen toko

Tänään koitti kauan odotettu ja välillä jo kokonaan haaveista kuopattu päivä, eli Visan ensimmäinen toko. Johan sillä oli  "peräti" viisi hyvävireistä ryhmätreenikertaa takana, joten ehkä vähän soitellen sotaan lähdettiin. :D Nuuskujen järjestämä koe pidettiin Tassuvaarassa, eli Visalle vieraalla kentällä, jonka nurmi haisi AIVAN IHANALTA koirapojan nenään. Onneksi se sai suorituksen aikana hillittyä nuuskimishalunsa, vaikka ennen ja jälkeen kehän nuuski, nuoli ja kuolasi narttujenhajuja... Tuomarina oli Heli Kelhälä ja liikkurina meidän kerhon Jaana, eli Visalle tuttuja ihmisiä molemmat - tämä oli yksi syy, miksi jo tähän kokeeseen uskaltauduin, ajattelin, että se saa jotain turvaa edes muista kehässäolijoista, jos minun kanssa oleminen käy ahdistamaan.

Visa oli kuitenkin varsin reipas (Vaisu-asteikolla) ja rento. Parissa kohtaa näki, että sitä jännitti, mutta se pääsi niistäkin yli - ja toimi jännittämisestä huolimatta. Paikkamakuussa se oli eniten varuillaan, viereinen koira katseli sitä aika pitkään, ja Visa koetteli olla huomaamaton ja katsella muualle päin - kunnes se tajusi, että se tuijotellut koira olikin NARTTU, IHANAA! Onneksi romeonelkeet ("hei, käytkö täällä usein?" -ilme ja hännänvispaus) kestivät vain muutaman sekunnin, ja sitten Visa muisti taas, että ai niin, tässä taisi olla tehtävä kesken, ja loppuajan taas katseli eteensä. Sekä maahanmeno että nouseminen sujuivat omalla vuorollaan hyvin, ei ottanut häiriötä muiden käskyistä. Nopeampi saisi tosin maahanmeno olla, mutta kun ahdistaa tuo tilanne selvästi Visaa, niin pääasia, että se ylipäänsä pystyy menemään maahan, vaikka sitten vähän verkkaisemmin.

Yksilöliikkeissä Visa oli luokan kahdestatoista koirasta neljäs, eli ei tarvinnut pitkään odottaa omaa vuoroa. Ensimmäinen liike oli hyppy, jonka harjoittelun olin unohtanut ihan täysin. Arvoin ennen kehää, että pitäisikö käyttää hyppy-käskyä (hyppää varmasti esteen yli, mutta ei todennäköisesti älyä tulla sivulle) vai sivulle-käskyä (tulee varmemmin sivulle, mutta riski esteen kiertämiseen on isompi), mutta päätin pelata varman päälle ja käskyttää "hyppy". Iloinen yllätys oli, että lisäkäskyä sivulletuloon ei tarvittukaan. Ihan vähän autoin Visaa nojaamalla itse vasemmalle (sellainen kevyt skolioosimainen apu), ja se riitti. 

Hypyn jälkeen jatkettiin melkein samoilta jalansijoilta kauko-ohjaus ja noutokapulan pito, niissä ei ongelmia. Kapulan pidossa Visa ei tuttuun tapaansa osoittanut suurta intoa kapulaa kohti kurottamiseen, vaan lähinnä odotti suu auki kuin linnunpoikanen, että kapulan sille laitan pidettäväksi... Kaikki hyvin tähän asti!

Seuraava liike oli luoksetulo, jossa siinäkään ei ongelmia. Sivulletulo jäi ihan hitusen vinoksi minun mielestä (en tosin katsonut, vaan vapautin ja palkkasin heti liikkurin "kiitos"-käskyn jälkeen) ja jälleen annoin vartaloapua vähän, mutta paremmin Visa tuli perusasentoon kuin mitä odotin - tuota sivulletuloa on harjoiteltu ihan liian vähän, kun olen tehnyt lähinnä vain vauhtiluoksetuloja lennosta palkaten. Luoksetulon loppumispisteestä lähdettiin taas kohti kehän aloitusnurkkaa liikkeestä maahanmenolla. Tässä Visan jännittäminen näkyi, se jäi ensin seisomaan, mutta nopealla lisäkäskyllä sitten putosi maahan. Pisteitä tästä liikkeestä 8.

Viimeisenä liikkeenä oli seuraaminen, ja vaikka Visa ei sitä parasta, intensiivistä seuraamistaan esittänytkään, se kuitenkin tepsutteli kontaktissa läpi kaavion. Täyskäännökset se teki hienosti, ja samoin hidas seuraaminen oli hyvä, muutoin sellaista korrektia, mutta saisi-olla-vietikkäämpi -menoa. 

Kokonaisvaikutelmasta saatiin 10, ja palkintojenjaossa selvisi, että niin saatiin kaikista muistakin paitsi liikkeestä maahanmenosta - pisteitä siis yhteensä 196, KP, 1-tulos ja luokkavoitto! Aika paljon Vaisua palkkasin kehumalla ja "villitsemällä" (eihän se villiinny, mutta ilahtui vähän) liikkeiden välissä, ja se onneksi toimi, se ei tosiaan kertaakaan kehässä ollessaan nuuskinut niitä nartunhajuja, eikä katsellut kehän ulkopuolella olevia häiriöitä. Suorituksesta on videokin, mutta kamera jolla se on, käy ensin toko-SM-reissulla. :D

18698312_10155315334473350_4358034229862

Nyt sitten vain treenausta jatkamaan, seuraavan kerran mennään kokeeseen sitten kun AVO-liikkeet ovat varmemmat. Hyvällä tuurilla se saattaisi selviytyä AVOsta jo nyt, mutta Visan tuntien taitaa olla parasta, että en kovin keskeneräisenä sitä vie kehään, kun se on kaikessa sitä reippaampi, mitä varmemmin tuntee hommat hallitsevansa.

Mutta jee! Se teki hommia suht hyvällä vireellä! Olihan se matalammassa vietissä kuin lelupalkka-treeneissä, mutta kertaakaan ei tuntunut, että se hyytyy kesken kaiken. En vielä ole ihan vakuuttunut, riittääkö sillä työskentelymotivaatio EVL-luokkaan asti, mutta ainakin toivoa on, mikä on paljon enemmän kuin mitä vuosi sitten ajattelin.

Muoks: Nyt on kisavideo netissä, kiitos Saaralle! https://youtu.be/f2atip0Sxhk