sunnuntai, 10. joulukuu 2017

Vuosikatsaus

Perinteiseen tapaan näin loppuvuodesta, kisakauden ollessa ohi, vuosi sitten asetettujen tavoitteiden tarkastus ja katseet seuraavaan vuoteen.

23244428_10155805057938350_2522660222095

 

Vipin tavoitteet vuodelle 2017 olivat:

  • Agilitystä ensimmäinen SERTi...
  • Jäljen ja rallyn pm-kisat
  • Rallyn SM-kisat
  • Jos innostuisin treenaamaan myös hakua, niin EK1 tai HK1 - mutta kun se haku on niin aikaavievää...

Agilitystä ei todellakaan saatu edelleenkään SERTiä, eikä edes tulosta. Yhdellä radalla oli nolla lähellä, mutta ohjausmokan vuoksi siitäkin HYL - kuten kaikista 16 startista, jotka Vippi teki tänä vuotena. Pitkään se oli taas sairaslomilla ja dopingtauoillakin: juhannuksen alla selkäoireilun vuoksi alkusyksyyn asti taukoa, ja syksyllä sitten hammasjuuripaise, siihen ab-kuuri, ja myöhemmin hampaan poisto ja sen jälkeinen dopingtauko taas veivät käytännössä puolet kisakaudesta. 

Jäljen pm-kisojen aikaan Vippi oli dopingtauolla, ja rally-tokon pm-kisoja ei tänäkään vuonna Lapin kennelpiirissä järjestetty (kuten ei tokon pm-kisojakaan). Agilityn pm-kisojen aikaan taas olimme rallyn SM-kisoissa. Sieltä ihan OK-suorituksella kummallekin koiralle tulos, mutta ei jatkopaikkaa finaaliin.

Pk-lajeja ei juurikaan treenattu. Vipin ajamat jäljet ja esineruututreenit oli yhden käden sormilla laskettavissa koko kesän ajalta, kun ei ollut koetavoitteita. Ne kerrat kun treenattiin, se kyllä teki töitä ihan hyvin.

Vipin tavoitteet vuodelle 2018:

  • Agilitystä tulos ja osallistuminen pm-kisoihin. Lasketaan nyt tavoitetta reilusti. :D Todennäköisesti Vippi jää tulevana vuotena jo eläkkeelle agilityssä kisaamista, kun en saa sitä ohjattua kisoissa maaliin asti, enkä oikein raaski satoja euroa rahaa haaskata hyllyjen keräämiseen kerta toisensa jälkeen. 
  • Rally-tokossa osallistuminen pm- ja SM-kisoihin.
  • Jäljellä osallistuminen pm-kisoihin.

 

Visan tavoitteet 2017 olivat:

  • Agilitystä SERT ja SERT-H
  • Rally-tokosta RTK4 ja RTVA
  • Rallyn ja agilityn pm-kisat, rallyn SM-kisat jos saadaan tulokset kasaan ajoissa
  • Tokosta ALO1 loppuvuodesta, jos treenit alkavat keväällä sujua ilman paineistumista
  • Nenänkäyttöä mielenvirkistykseksi, joko noseworkin tai jäljen ja esineruudun muodossa

Vaisuliini saavutti tavoitteita siskoaan paremmin. Agilitystä saatiin SERT, mutta ei SERT-H:ta - kisakausi katkesi ennen aikojaan, kun venäytin polveni. Visa kuitenkin alkoi kulkea koko ajan paremmin kisoissa, joten luottavaisin mielin tätä lajia jatkamme jahka jalkani paranee. 

Rallyssä kaikki tavoitteet saavutettiin - paitsi ne pm-kisat, joita ei siis järjestetty. RTK4 tuli jo helmikuussa ja valioituminen syksyllä. SM-kisat olivat vielä vähän liikaa vaadittu, häiriöherkkyys ja paineistuminen iskivät kehässä, mutta tulos saatiin kuitenkin sieltäkin.

Tokosta tehtiin kesällä sekä ALO1 että AVO1. Treeneissä Visa on tsempannut ihan hurjasti! Siihen se vain reagoi yhä todella voimakkaasti, jos muut ihmiset kieltävät tai toruvat omia koiriaan, eli paineistumisongelmaa on yhä jäljellä, mutta vähäisemmässä määrin onneksi.

Jälkeä ei taidettu tehdä kertaakaan, esineruutua pari kertaa... Noseworkiä ei aloitettu ollenkaan. 

Visan tavoitteet 2018:

  • Agilityssä kaksi sertiä ja AVA-arvo, sekä ensimmäinen hyppyserti + pm-kisoihin osallistuminen
  • Rally-tokossa pm- ja SM-kisoihin osallistuminen
  • Tokosta VOI1 ja EVL1 ja piirinmestaruuskisoihin osallistuminen, jos ne ensi vuonna järjestetään tässäkin piirissä.

Ja toki molemmille koirille terveyttä ja mukavaa arkea ja lässytilää, mutta ne nyt ovat kaikkien itsestäänselviä toiveita.

 

lauantai, 9. joulukuu 2017

Mittaustulokset ja jalkajorinaa

Tänään käytiin Torniossa agilitykoirien mittaustapahtumassa (ei-agilityihmisille tiedoksi, sääntömuutoksen vuoksi kaikki kisaavia koirat uudelleenmitataan). Kotimittauksilla Vippi on ollut 49-49,5 cm, Visa 51-52 cm, eli arvelinkin että molemmat joutuvat useaan kertaan mitattaviksi, kun säkäluokan uusi raja kulkee 50 cm:ssä. 

Hieman ylimääräistä jännitystä alkuun tuotti se, että perillä Torniossa huomasin koirieni rekisteripaperien ja kilpakirjojen olevat auton hanskalokerossa - ja auto Rovaniemellä parkissa, kun kuljettiin tällä kertaa kimppakyydillä ei-minun-autolla, toisin kuin yleensä. Järjestäjät kertoivat, että myös koiranetin näkymä tai valokuva koirien papereista riittäisi, mutta koiranet oli kaatunut (varmaankin messarin näyttelyn vuoksi) ja ne paperit tosiaan olivat lukitussa autossa työpaikan parkkipaikalla, ja auton vara-avain toisella puolen kaupunkia lukitussa kodissa varmassa tallessa (en tarkoin tiedä missä muuton jäljiltä). Aikani siellä kyytikavereiden mittausta odoteltuani kuitenkin löysin kännykällä sähköpostista kummankin koiran luustokuvauslausunnot, eli kennelliiton virallisen kirjeen, joissa oli niiden rekisterinumerot ja mikrosirunumet. Huh, päästiin sittenkin mittauksiin!

Mittauspaikassa oli viisi mittauspistettä, joissa kussakin oli tuomari. Ensiksi mentiin sille pöydälle, joka sattui vapaana olemaan, ja kun kumpikin koira oli lähellä säkäluokan rajaa, niin tämän mitan jälkeen matka jatkui seuraaville pöydille. Lopulta Visa sai kolmen yli 50 cm -mittauksen jälkeen ison maksin paperit ja Vippi pääsi tuomarikolleegioon , eli yhteensä viiden eri tuomarin mitattavaksi. Lopputulos oli silläkin iso maksi (kahdessa mittauksessa se oli alle 50 cm, kolmessa yli). Hieman harmillisesti molemmat koirat kisaavat siis jatkossakin samassa luokassa, mikä on hankalaa, kun luokat tulevat etenkin täällä pohjoisessa pienenemään ja koirien vaihtoon ei ole paljoa aikaa. Vippi kun ei oikein ole parhaimmillaan suoraan autosta radalle talutettuna... Mutta tällä mennään! Hyvä puoli isona maksina kisaamisessa toki on se, että korkeampi hyppykorkeus ehkä ihan hitusen hidastaa Vipin menoa mataliin esteisiin verrattuna, ja tuon koiran kanssa jokainen hidastus on tervetullut...

Jalkajorina-osuus on se, että polvivamma on lähtenyt paranemaan ihan mukavasti, mutta kovin, kovin hitaasti. Kaksi kertaa ollaan jo käyty agilitytreeneissä varovasti para-aksaa ottamassa ja parin-kolmen km:n kävelylenkkejä pystyn tekemään koirien kanssa, eli arki on TODELLA paljon helpompaa kuin silloin kun oli pakko käyttää keppejä liikkumiseen. Tammi-helmikuu varmaan ainakin on vielä agilitykisataukoa, mutta alkukeväästä olettaisin jalan taas kestävän juoksemista.

Kantapääkipu eli plantaarifaskitti sen sijaan ei parane näköjään edelleenkään. Alun liikuntarajoitevaiheen kantapäät olivat ihanan kivuttomia, mutta nyt taas kun kävelen enemmän, niin sama vanha kipu on palannut takaisin. No, pahemminkin voisi olla, kivut eivät kuitenkaan ole jatkuvaa, raastavaa särkyä. Lyhyen kokeilun perusteella krooninen kipu on todella kamala asia ja elämänlaatua laskeva tekijä, joten osanotto ja hatunnosto vain kaikille siitä kärsiville. :-/

keskiviikko, 22. marraskuu 2017

Sisar (veli) hento mustavalkoinen

Havaintoja polvivammaviikoilta:

- Vippi 7,5 v. on suht rasittavan energinen koira, jolle ei todellakaan riitä pienet pyrähdykset lähipellolla ja takapihalla pissalla käynti.

- Visa 2,5 v. sopeutui työttömyyteen paljon paremmin (no, eipä se kovin työhaluinen ole muutenkaan). Visa myös osoitti suurta mielenkiintoa polveani kohtaan niin kauan kuin se oli tosi kipeä ja turvoksissa. Samantien kun Visa lopetti polveni "nuolemiskohtaukset", polven kuntoutuminen alkoi edistyä pitkin harppauksen. En tiedä mitä se siitä haistoi, mutta aika tarkkaan se ilmaisi milloin jalkaa pystyi alkamaan rasittaa taas enemmän.

23244391_10155807159338350_8833654188475

Polvessa oli siis mitä ilmeisimmin sisäsivusiteen venähdys vain, ei sen vakavampaa. Nyt pystyy jo kulkemaan lyhyitä lenkkejä hitaasti ilman keppejä.

maanantai, 13. marraskuu 2017

Kisakausi pulkassa ja Vaisu-valio

Edellisen päivityksen jälkeen tapahtunutta:

- Vipin selkä parani ja on kestänyt agilitynkin harrastamista taas. Jihuu!

- Oma uusi työ oli koko syksyn aivan älyttömän kiireistä, harrastaminen vähän kärsi siitä...

- Rally-tokon SM-kisoissa Seinäjoella käytiin 19.8. hakemassa lähinnä kokemusta. Vippi teki suht hyvän radan, mutta ihan viimeisillä kylteillä tuli -10 ja olikohan samalta kyltiltä pieleenmennyt uusintakin tai pari, eli siihen meni finaalipaikka. Visa oli kehässä aika jännittynyt ja vaisu, ja silläkin yksi käännös ei onnistunut sitten millään oikein päin. Pisteinä Vipillä MES 80 ja Visalla MES 79. Kummankin koiran kanssa kuitenkin tuntui, että ensi vuonna uusi yritys, finaaliin on ihan mahdollista päästä ja siellä pärjätäkin.

- Vipin hammasjuuripaise P4:n juuressa uusi (ensimmäisen kerran oli reilu vuosi sitten). Työtilanne ei antanut mahdollisuutta toipilaan hoitoon alkusyksystä, joten ostin lisäaikaa antibiootti- ja kipulääkekuurilla, jolla paise saatiinkin taas laskemaan. Lokakuun lopussa sitten poistatin koko hampaan. Vipin kisasyksy on siis enimmäkseen mennyt dopingvaroaikataukoja pitäessä.

- Vaisu-Visan kanssa olen kisannut agilityssä muutaman kisan syksynkin aikana, ja tosi kivasti on koiranpoikanen edistynyt tuossakin lajissa! Useimmista kisoista on joltakin radalta ollut nolla kotiintuomisina, ja lähellä on sertien saaminenkin ollut, vaikka toistaiseksi ollaan vielä ajassa hävitty paremmille. Jos ensi vuoden SM-kisoihin pääsee samoilla karsintatuloksilla kuin tämänvuotisiin, niin meillä on nyt SM-nollat kasassa.

- 9.9. oli meidän oman kerhon rally-tokokisat, joihin olin ilmoittanut Visan kahdelle radalle, ja sitten vielä siitä viikon päähän Tornioon kahdelle radalle, toiveena saada valionarvosta puuttuva tulos joltain radalta. No, Visa päätti minimoida työn määrän ja nappasi puuttuvan tuloksen (MES 98) heti ensimmäisestä kisasta, voittaen samalla Rovaniemen Käyttökoirien kerhonmestaruuden! Rata tuntui hyvältä: Visalla riittää nykyisin motivaatio rallyssä varsin hyvin, ja keskittymiskykykin on parantunut koko ajan iän karttuessa. Visahan on nyt jo huimat 2,5 vuotta vanha... Tässä Suvi Ratavaaran ottamassa palkintopallikuvassa tuore rally-tokovalio on *hyvin* oman itsensä näköinen. :D

21430336_10155648106643350_2438130745663

Toista rataa en noissa oman seuran kisoissa mennyt Visan kanssa ollenkaan, vaan käytin meidän vuoron kisanomaiseen harjoitukseen mennen (kisojen päätyttyä mutta ihmisten vielä ollessa paikalla) radan dopingtauolla olevan Vipin kanssa. Loistava harjoitus! Radalla nimittäin oli putki, mikä sai Vipin "vähän" keulimaan...

- Kisoja seuraava päivä oli meidän hallilla tuomari Hannele Pirttimaan vetämä rally-tokokouluspäivä, johon osallistuin Vipin kanssa. Paljon ajattelemisen aihetta ja pientä treenauksen viilailua tuli, joten kannatti osallistua!

- 16.9. kävin kummankin koiran (Vipin kipulääkkeen varoaika päättyi viimein) kanssa Torniossa rallykisoissa. Ensimmäisellä radalla kisasi vain Vippi, tehden virheetöntä rataa melkein loppuun asti - siinä tuli taas uusinta SM-kisoista, eli yksi käännös (muistaakseni saksalainen oikeaan) ei vain sitten millään onnistunut. Tämän vuoksi pisteitä vain 82, joka riitti neljänteen sijaan ja tuomarinpalkintoon. Hyvä rata kuitenkin tuota yhtä kylttiä lukuunottamatta! Toisella radalla kisasin kummankin koiran kanssa. Vippi 99 p. ja luokkavoitto, Visa 92 p. (yhdellä kyltillä virheitä) ja toinen sija. Hyvät koirat!

- Seuraavana päivänä kisasin kummankin koiran kanssa Oulussa agilitykisoissa kaksi rataa. Vipille hyvähköt hyllyt, Visalle hyl ja 0 toisella sijalla. 

- Syyskuun lopussa Visa sai Elämää Suuremman Mahataudin ja joutui 5 päivää ripuloituaan lopulta eläinlääkärille nesteytykseen. Antibioottikuuri paransi tulehtuneen suoliston ja elämä voitti lopulta. 

- Lokakuun alussa pidin viikon loman eli käytin ylityötunteja vähän vähemmäksi. Käytiin Kittilässä vuokramökillä, mukana myös Visan kasvattaja ja äitikoira + muu lauma. Tässä Vippi, Visa, ja lapinporokoirat Hiili ja tyttärensä Kettu Pallaksella:

_MG_2493.jpg

Vippi oli aika antisosiaalinen neljää muuta narttua kohtaan, mutta koiratetriksen peluulla mökkeilystä selvittiin ilman tappeluita. Kompostiaita, tuo koiraihmisen perustarvike, auttoi myös mökkielämässä! Visalle kyllä narttuseura kelpasi...

- Lokakuun viimeisenä viikonloppuna kisasin Visan kanssa neljä starttia Pellossa, tuloksena kaksi nollaa ja paljon hyvää mieltä hienosti kulkevasta koirasta. Olen ehkä hieman hämmentynyt, että Visan kanssa on näin helppoa pärjätä 3-luokassa, kun Vipin kanssa agility on tarjonnut huomattavasti enemmän haasteita kuin kisaonnistumisia. :D Tässä hyppyratavideo: https://youtu.be/JXObVmAUd9Q

- Viikkoa myöhemmin Tornion kisoista Visan kanssa kaksi melkein-nollaa eli 10 ja hyl, ja yksi ihan oikea nolla, sij. 5.

- Seuraavalla viikolla eli 7.-8.11. miniloma töistä kesken viikon ja ensin päiväretki Riisitunturille, yöksi Rukalle Cumulus-hotelliin (LOISTAVA paikka sesongin ulkopuolella ainakin, en ole ikinä ollut vielä noin yöllä rauhallisessa lemmikkihuoneessa!), ja seuraavana aamuna Oulangan kansallispuistoon. Oulangan retki jäi kovin lyhyeksi, kun polut olivat jäiset ja liukkaat, mutta Riisitunturilla sää oli aivan täydellinen:

_MG_2668.jpg

- Paluumatkalla Oulangalta liukastuminen ja polven satuttaminen... Eli siihen loppui meidän kisaaminen tältä vuodelta, ei taatusti ole tuo polvi agilitykunnossa vielä 4.12., jolloin olisi ollut Tornion kisat. Mutta alustava lääkärin ennuste kuitenkin on, että se saattaa parantua ihan itsekseenkin, kunhan nyt vain kiltistin könkkään kyynärsauvojen kanssa enkä rasita sitä liikaa. Tässä kohtaa taputtelen itseäni selkään siitä hyvästä, että kumpikin koira on kuitenkin arjessakin varsin helppo tapaus ja kyynärsauvojen varassa lenkkeily sujuu suht hyvin koirien kävellessä selkäni takana hihnat löysällä kiinni ollessaan - ja kirmatessa metsässä ja pelloilla irtiollessaan keskenään huolehtien liikuntansa saamisesta, vaikka minun kulkemat matkat ovatkin varsin lyhyitä nyt.

lauantai, 5. elokuu 2017

Kesä-tiivistelmä

Kesä meni, välillä hitaasti kiduttaen ja välillä vähän nopeammin. Inarin reissun jälkeen varmistui, että saan hakemani asumisoikeusasunnon, ja muuttoajaksi tuli heinä-elokuun vaihde. Kesäkuun lopun pakkailin tavaroita, ja heinäkuun 8. ja 9. päivä kisasin pohjoisessa, jonka jälkeen jätin pakatun tavararöykkiön pian-entiseen asuntoon ja läksin loppukesäksi evakkoon sukuloimaan ja tekemään etätöitä mökiltä käsin.

Mutta ensin siis 8.7. Kemissä rally-tokokisoissa kummankin koiran kanssa, tuomarina Heli Kelhälä. Meni aika lailla nappiin, Vippi MES 99 ja luokkavoitto, Visa MES 98 ja toinen sija. Vippi oli rauhallinen ja Visa innokas, kummankin normaalitilaan verrattuna. :)

Koska emme älynneet lopettaa huipulle, seuraavana päivänä kisasin Visan kanssa Sodankylässä kaksi starttia. Ensimmäinen oli ihan katastrofirata, Visa alkoi pelätä jotain voimakkaasti ennen ensimmäistä starttia, mörköili lähdössä ja radan jälkeen hihnankuskaajatytöille, ja loikkasi puomin alastulon yli valtavan loikan, mihin keskeytin radan. Jälkikäteen miettittynä todennäköisin syy mörköilyyn oli paarmanpurema, sillä kisapaikalla pörräsi runsain joukoin äkäisiä hevospaarmoja. Toisella radalla Visa oli onneksi normaali, mutta ei osannut mennä sille uuden näköistä rengasta, siitä lopulta kahden kiellon jälkeen hyl. Muutoin rata oli virheetön. Vipinkin oli Sodankylään ilmoittanut, mutta se ennen noita kisoja kahtena peräkkäisenä viikkona ontui takajalkaansa agilitytreenien jälkeen levättyään. Fysioterapeutin sitä kopeloidessa todennäköisimmäksi syyksi osoittautui välilevy. Fyssarin käsittelyssä koira saatiin taas ontumattomaksi ja iloiseksi, mutta en nyt uskalla sillä ottaa agilityä ennen kuin tämän vuoden arvokisat (rally-sm ja jälken pm) ovat ohi, sen jälkeen kokeillaan, kestääkö selkä vielä hyppyyttämistä vai onko agility Vipin osalta ohi.

Etelässä emme kisanneet, mutta Visa tapasi äitinsä Taiton ja ihanat lpk-nartut Ketun ja Hiilen:

20140000_10155506056383350_348487815990120156100_10155506057528350_2213701348015

Etelästä palasimme suoraan keskelle muuttoa, autoilupäivän illalla tavaroiden roudaus ja yöllä nukuimme jo uudessa asunnossa. Keskeltä muuttosotkua sitten lähdin viikonlopuksi Kemiin kisaamaan Visan kanssa, kaksi agilitystarttia / päivä. Ei kovin fiksu veto, tekemistä olisi ollut kodeissakin ihan riittämiin ja kantapäät olivat kipeät jo ennen agilityä... Lauantaina Visa toisti Sodankylän kisojen puomin alastulokontaktiloikan, jota sitten kisojen jälkeen pikakorjasin järjestävän seuran esteillä... Lauantain saldoksi 10 vp (pujottelun aloitusvirhe puomin alastulokontakti) ja hyl (sinkosi hassussa kohdassa puomille putken sijaan, ja teki mokoma taas siellä alastuloloikan --> uusin puomin ja lopetin siihen). Sunnuntaina meni paremmin, ensimmäiseltä radalta 0, sij. 7., ja toiselta hyl minun ohjausvirheen vuoksi, tosin jo ennen sitä oli yksi rima tippunut. Mutta ei yhtään pujotteluvirhettä eikä kontaktivirhettä toisena päivänä!

Tänään sitten kävin hetken mielijohteesta jälki-ilmoittautuneena Kemissä avo-tokossa Visan kanssa. Olihan se vähän varovainen ja hidas, mutta teki kaikki liikkeet kuitenkin ja sai kasaan 277 p., eli ykköstulos ja luokkavoitto:

Paikkaistuminen 10. 
Estehypyssä loppuperusasento vino, 9,5.
Kaket olivat huonoin, niissä Visa oli paineistunut ja hämillään takana viistossa olevasta liikkurista ja toisella puolen olevasta tuomarista (harjoiteltu näköjään liikaa sitä, että liikkuri on koiran ja minun puolivälissä). Tuplakäsky, ennakointia ja taaksepäin liikkumista, pisteitä vielä kuitenkin 5, vaikka nollaa pelkäsin.
Liikkeestä seisominen muuten ok, mutta loppuperusasentoon kiepahti vinoon, 9,5.
Luoksetulo hitaahko ja reilusti kaartaen, 9.
Seuraamisen alussa Visa meni maahan ennen liikkeellelähtöä, mutta sen jälkeen seurasi varsin hyvin, hetken aikaa jopa liian tiiviisti. Muutakin pikkuvikaa taisi olla, mutta Visa-seuruuksi hyvä! 8,5.  
Ruudussa meni oikealta sivulta sisään ja ennakoi pysähtymistä (ts. "pysäytin" vasta pysähtyneen koiran), 9.
Liikkeestä maahanmenossa oli kuulemma mennyt tosi hitaasti maahan, minä onneksi en sitä huomannut enkä näin nollannut liikettä taakse katsomalla tai tuplakäskyttämällä :D, 8,5.
Kartionkierrossa meni hyvin kartiolle, kiersi sen tiiviisti, mutta tuli hitaasti ja epävarmasti takaisin, otettu liian vähän treeneissä liikettä loppuun asti, joten hämmentyi, kun kehua ei tullutkaan heti, 8,5.
Noudossa saisi tarttua kapulaan nopeammin, palautus hidas, olikohan taas vino perusasentokin, 8,5.
Kokonaisvaikutus 9,5.

Nyt sitten seuraavat kisat ovatkin rally-tokon SM:t, jota ennen on luvassa asumishelvettiä (taisin muuttaa ojasta allikkoon, täältä pitää yrittää päästä pois ja äkkiä :( ), työkiireitä pestin vaihtuessa ja vielä juuri ennen kisoja kolmen vrk:n työmatka, johon otan koirat mukaan, kun en ehtisi niitä pohjoisestakaan enää kisoihin hakea. Saapa nähdä, miten tästäkin taas selvitään...