maanantai, 8. lokakuu 2018

Treeniahdistus - kirjaimellinen sellainen

Syksy, pimeys, räntäsateet ja jäätiköt saapuivat Napapiirille, ja treenit siirtyivät sisähalleihin. Kaikilta Muilta paitsi minulta siis. Kerhon halleissa on tiedossa oleva sisäilmaongelma, mutta ennen tätä syksyä minä en ole saanut niistä kovin pahoja oireita. Vuosi sisäilmaongelmaisessa työhuoneessa kuitenkin oli tehnyt tehtävänsä, sillä nyt saan sekä agility- että muiden lajien hallissa ollessa nopeasti voimakkaat oireet. :( 

Kokeilen nyt vielä pystynkö käymään itsekseni agilityä ottamassa edes jotain max. 10 min pikatreenejä parin viikon välein. Ohjattu ryhmätreeni (josta siitäkin lähdin puolivälissä pois) oli ainakin äärimmäisen huono idea, sillä hengitys vinkui vielä kaksi päivää myöhemmin aamulla herätessä.

"On sitä ennenkin ilman halleja pärjätty", kävi mielessä alkujärkytyksen jälkeen. Mutta ennen ne Kaikki Muut treenikaverit eivät harjoitelleet siellä lämpimässä, valaistussa hallissa, ja ennen en asunut Lapissa missä talvi on pitkä ja kylmä. Ja ainakin nyt näiden ensimmäisten hallikausi-viikkojen jälkeen näyttää siltä, että treeniseuraa on vaikea saada ja itsekseni en saa motivoitua itseäni menemään sinne ulos räntäsateeseen pimeään liukastelemaan. 

Harmittaa. Jossittelen, että olisiko pitänyt kisata enemmän agilityssä, että olisi saanut Vaisun edes valioksi ennen tätä pakkotaukoa/harrastuseläköitymistä. Ja jos harrastaisin pk-lajeja, niin talvitauko olisi luontevampi osa vuodenkulkua - mutta kun Vaisu on paukkuarka ja Vipillä selkä rikki. Kirsikkana kakussa on vielä kerhon päätös jakaa koko vuoden treeniryhmäpaikat (ainakin agiltyn osalta) tammikuussa, eli jos ja kun en talvikaudeksi paikkaa voi ottaa, niin olen sitten koko vuoden ilman ryhmäpaikkaa, tai jossain varavaravarasijalla johonkin ryhmään? Eikä se itsekseen tai kerran parin kk:n välein kaverien kanssa ulkona treenaaminen tokossakaan kauas kanna, kun V on niin häiriöherkkä ja reaktiivinen, että sille pitäisi saada jatkuvasti liikkuroitua treeniä ja toisten koirien häiriötä, jotta koevalmius pysyisi. :(

Pitänee todeta, että paskan määrä on vakio. Sain nimittäin työtehtävän vaihdettua ainakin reilun vuoden ajaksi sellaiseksi, että ylitöitä on vähemmän kuin aiemmin, eli aikaa harrastamiseen olisi enemmän...

sunnuntai, 2. syyskuu 2018

Oho, eli rally-tokon SM-kisat

40495891_10156566556218350_7826223758196
Mites tässä näin kävi? Vippi avuliaasti tarjoutui kantamaan toista Visan ruusuketta ja syömään palkintoruoat ja herkut velipoikansa puolesta.

Perjantai-aamuna pakkasin koirat autoon ja lähdin ajelemaan kohti Tamperetta. Sitä ajoa sitten riittikin, illalla kahdeksan maissa oltiin perillä... Hotelli Hermica oli ihan kelpo majapaikka, hieman kuluneen näköinen, mutta respan ystävällinen työntekijä korvasi ulkonäölliset puutteet. Saimme nimittäin eväspakkauksen mukaan aamuksi, kun kerroin että lähden ennen aamiaistarjoilun alkamista. :) Ylimääräistä draamaa reissuun aiheutti jälleen kerran rakas autoni, joka päätti, että avainten paristo on loppu just NYT. Ja siinähän on se joku vika, että lukko ei tunnista mekaanista avainta, vaan avaa kyllä oven, mutta murtohälytin menee päälle samalla. Tosi kiva. Ainakin kaikki huomasivat, että olemme saapuneet.

Aamulla siis herätys, kiitos Hyundain, jo klo 5.30, jotta ehdin ajaa ABC:lle ostamaan uuden pariston avaimen kaukosäätimeen. Sitten jälleen tööttäilemättömän ja valoja vilkuttelemattoman auton kanssa kisapaikalle ja jonottamaan eläinlääkärintarkastukseen. Kumpikin koira onnistui pysyttelemään vammoitta siihen asti (yritystä saikuttamiseen kyllä oli, esim. Visa juoksi lammasaitaa päin Vippiä paimentaessaan torstaina ja Vippi puuta päin pari viikkoa aikaisemmin...), joten kisalupa tuli. Sitten odottamaan ensimmäistä rataantutustimista, Visan vuoro oli heti kisan viidentenä koirana.

Rata oli muutoin suht helppo Visalle, mutta siellä oli yksi ongelmakohta - jossa jouduinkin uusimaan, eli koira oikealla istu, käännös vasempaan, istu. Visa muistelee yhä vain sitä, kun kesä-heinäkuussa kertaalleen tallasin tuossa tilanteessa sen varpaalle, ja nytkin ensimmäisellä se yrittämällä puikahti pois kyltin vierestä istumatta. Uusintakerralla se vähän paineistui, mutta suostui istumaan. Heti tuon jälkeen tuli -3 OV puolenvaihdossa edessä, en kyllä itse huomannut mikä siinä oli se virhekohta. Tämän lisäksi alkuradalla tuli kaksi -1 VINOa, mutta loppupisteet vielä ihan hyvät 92, ja lopullinen sijoitus 12./60. 

Vippi oli vuorossa pari-kolme tuntia myöhemmin. Sille rata oli haastava, kun heti alussa mentiin putken vierustaa pitkin, ja tuo putki sitten jäi kiihdyttämään sitä ihan koko radan ajaksi.  Neljä -1 VINO-virhettä (käännöksissä peräpään käyttö oli aika huonoa, pitäisi käyttää se taas fyssarilla tai hierojalla) ja tuplasaksalaisen uusin. Merkille lähtiessä se haukahti, mutta siitä ei mennyt pistettä. MUTTA heti radan toisena kyltillä olleen seuraten peruuttamisen minä olin sössinut huomaamattani, -10 TVÄ liian lyhyen viimeisen askeleen vuoksi. Hei hei, finaalipaikka... 83 p., eli paremmin käveltynä Vippikin olisi ollut kirkkaasti mukana jatkossa. Nyt sen loppusijoitukseksi jäi 23. tai 24., kun 20 pääsi jatkoon.

Sitten piiiiiiiiiitkä odotus ja illalla finaaliin. Rata oli jälleen ihan mukavan näköinen. Vaikeutta tuli lyhyistä kylttiväleistä, ja toki myös aina vähän jännittävistä sarjahypystä, liikkeestä istu jätä koira:sta, valkovuokosta ja edessä peruuttamisesta. Halli oli suoritusten aikaan tosi hiljainen, eli häiriöäänet erottuivat, pieni mutta intensiivinen yleisö tuijotti ihan kehän laidoilla, käytösruudun aikana taputettiin maaliintulijoille ja kuulutukset rikkoivat hiljaisuuden, eli häiriöherkälle Visalle hyvin haasteelliset olosuhteet. Vaisu oli autosta sen hakiessani aika pitelemätön, vaikka käytin sen pienellä kävelylläkin omaa vuoroa odottaessa. Se äänteli, murisi ja haukahteli muille koirille ja hinkui ihmisten perään sellaisena adhd-hyrränä, että teki mieli hypätä autoon ja kadota yön pimeyteen sen kanssa. Mentiin kuitenkin vuorollamme radalle, ja kas - pikkukoira kasasi itsensä ja teki keskittyneesti, joskin hieman paineistuneen tuntuisena tavanomaisen suorituksensa. Käytösruudussa sitä alkoi sitten ahdistaa enemmänkin, kun joka puolella oli niitä tuijottavia ihmisiä ja hiljaisuuden rikkovia yllättäviä ääniä, mutta se siinä korvat tiukasti luimussa ja silmät päästä pullistuen kuitenkin istu ääntelemättä ja liikkumatta koko kolmeminuuttisen. Radan jälkeen makupaloja ja sitten ulos rentouttelemaan Visaa. Yllätys oli melkoinen, kun pisteet tulivat netin tulospalveluun: 99! Ainoa virhekohta oli ollut saksalaisen käännöksen huono alku, minkä kyllä itsekin huomasin radalla. Vielä isommat yllätykset olivat, että a) kukaan muu ei saanut meitä parempaa tulosta tuolta radalta ja b) kahden radan yhteistuloksissa meidän pisteet riittävät SM-pronssiin! 

Virallista tavoitetta ei siis saavutettu, sehän oli 4. tai 5. sija ja valokuvauksilta välttyminen, mutta ehkä me kestetään. ;) Paluumatka oli kyllä aika karsea, ajoaika Rovaniemelle on normaalit lyhyet tauot pitämällä noin 9 tuntia, ja matkaan päästiin vasta 21.30 palkintojenjaon päätyttä. Päädyin lopulta ottamaan ensin torkut Pihtiputaalla ja lopulta Muhoksella luovutin, laskin penkin vaaka-asentoon ja kävin levikepaikalle ihan kunnolla nukkumaan aamuun asti. Hyvin ehdittiin perille yhteentoista mennessä ennen kerhonmestaruusagilitykisojen maxi-kolmosten alkua :-D  Tosin niistä kisoista ei paljoa jäänyt jälkipolville kerrottavaa, ekalta radalta hyl ja toiselle en sitten enää osallistunutkaan, kun Visa maaliin tultuaan ilmeisesti liukastui ja kaatui, ja näytti sen verran varovaisesti liikkuvalta loppuverryttelyssä, että peruin toisen startin.

Viikonlopun opetukset:

- Ei tarvitse olla huippu, riittää että ei tee isoja mokia. Visalla on paljon pieniä epätarkkuuksia ja sen käännökset ja perusasennot ovat väljiä, mutta kun rallyssä ei pienistä vinouksista rokoteta, niin ne eivät haittaa. Vipin perustyöskentely on paljon näyttävämpää, mutta kiihkeänä koirana se tekee helpommin isojen pistemenetysten virheitä. (Tosin tälläkin kertaa sen virheen tein minä, mutta kuitenkin...)

- Älä enää ikinä yritä yksin ajaa Roi-Tre-Roi-matkaa vain yhdellä yöpymisellä...

- Kuljeta aina kisarepussa mukana autonavaimen varaparistoa.

39105193_10156520554238350_6182180031851

Ylläoleva Maaseudun tulevaisuuden artikkeli tiivistää aika hyvin ajatukseni. Vaisu-Visa on ylittänyt kaikki odotukseni harrastuskoirana, ja varmaan aika monen meidän yhteiselon paria ensimmäistä vuotta seuranneen odotuksetkin. Sillä on paljon puutteita luonteessa, mutta jotenkin se aina onnistuu tekemään parhaansa ja ylittämään itsensä kisoissa, jokaisessa meidän kolmesta lajista. Kiitos Mirkalle (ihan itse värin perusteella valitsemastani ;)) pennusta, josta kasvoi hyvin omituinen vähän reppana bordercollie, mutta äärimmäisen hellyttävä ja ihan kaikkensa miellyttääkseen yrittävä uniikkiyksilö, joka loppujen lopuksi oli muutenkin kuin väriltään juuri se oikea koira minulle.

sunnuntai, 2. syyskuu 2018

Pikakelausta

Tyypilliseen tapaansa alkusyksy (= lukuvuoden alku) on ollut pelkkää työruuhkasta selviytymistä, koirat ovat olleet peruslenkityksellä ja minimitreenauksella siinä sivussa. Tässä siis vain muistiin parin viikon tapahtumat.

Agilityssä ei edelleenkään juuri olla treenattu (helteet, mökillä olo, Visan ontuilun vuoksi pidetty tauko), mutta 11.8. käytiin pitkästä aikaa kisoissa, KEMKOn järjestämissä kolmen startin päivässä. Radat olivat meille sopivia, olisihan sieltäkin voinut sen puuttuvan sertin saada jos olisi paremmin ohjannut... Ensimmäisellä radalla Visa jätti pujottelun viimeisen kepin tekemättä, vedätin ehkä liikaa? En huomannut virhettä vaan jatkoin, ja tietysti nopeasti oppivana se sitten toisti saman virheen seuraavalla radalla... Viimeinen rata oli jo parempi (ja pujotteluton!), mutta sössin toiseksi viimeisen esteen, minkä vuoksi 5 vp. Video tuosta viimeisestä radasta:  https://youtu.be/ht0N-JhB76k 

Tuon jälkeen saatiin onneksi treenikaverilta lainaan irtokepit takapihalle. Tehokuuri pujottelua on tehnyt terää, koskaanhan ei sitä oikein kunnolla ole harjoiteltu kun ehdin normaalisti treenaamaan agilityä vain kerta viikkoon ryhmässä. Nyt on pystytty ottamaan vaikeampia aloituskulmia ja ohjaajan liikkumisen sietoa Visalle sopivan pieninä annoksina, eli yksi onnistunut toisto 1-2 kertaa päivässä.

Viime viikonloppuna eli lauantaina 25.8. oli  omat rally-tokon tuplakisat. Kisasin kummankin koiran kanssa MES-luokat ja muun ajan olin toimistossa töissä. Onneksi tällä kertaa luokkajärjestys oli sellainen, että koirat ehti verrytellä ja valmistella kunnolla talkoilusta huolimatta! Kisat menivät hyvin, A-kisan kerhonmestaruusradalta Visalle 98 p. ja Vipille 95, ja kerhonmestaruuskulta ja hopea samalla perheeseen. Kenttä lainehti rankkasateen vuoksi, mutta tosi isoksi yllätykseksi Visa ei empinyt yhtään lätäköissä istumisia ja makaamisia! Käytösruudussa se raukka kyllä sitten värisi kylmästä, läpimärkänä. Vippi vähän yritti hidastella maahanmenoja märkiin kohtiin, mutta sen kanssa ongelmista pääsee käskemällä vähän napakammin... Toiseen rataan kenttä oli ehtnyt jo kuivaa. Visalle taas 98 p., Vipille 88 (rintamasuuntavirhe -10 p. istu, täyskäännös vasempaan -kyltillä joka oli viimeinen ennen maalia...). Sorry Vippi, käännyin liian nopeasti! Tälläkin radalla kaksoisvoitto.

Seuraavana päivänä sitten oli Keminmaassa agilityn pm-kisat. Hyppyradalta Visalle kelpo suorituksella 0 vp ja 3. sija. Agilityradalla valitettavasti ensin tippui rima ja sitten sössin huonolla ohjausvalinnalla meille hitaan ajan. Tuplanollaa ei kukaan saanut tehtyä, mutta nopeita vitosia oli sen verran paljon, että meidän yhteistulos riitti pm-kisassa vasta viidenteen sijaan. Vaisun radat: https://youtu.be/4frD0FUUnTE

Noita kisoja lukuunottamatta olen lähinnä yrittänyt varjella koiria lääkitystä vaativilta loukkaantumisilta dopingvaroaikojen vuoksi. Vippi mm. juoksi täysillä puuta päin (oli jäykkä yhden vuorokauden, mutta vertyi onneksi entiselleen) ja Visalle tuli sen elämän ensimmäinen hotspotinaluntapainen mätäkuun kunniaksi joten nyt sillä on kaljuksi saksittu läikkä reidessä. Koirat myös juoksivat lenkillä rikotun viinapullon yli, mutta ONNEKSI kumpikaan ei saanut tassuhaavoja. Pyöreälle, pehmustetulle huoneelle olisi kyllä käyttöä ennen arvokisoja!

lauantai, 4. elokuu 2018

Tärkeintä ei ole voitto, vaan kaksoisvoitto

Kemissä oli tänään jälleen helteisellä kelilllä piirinmestaruuskisat, lajina tällä kertaa rally-toko. Yhdeksän MES-koiraa osallistui, niistä Visa starttasi luokan keskivaiheilla ja Vippi viimeisenä.

Vaisu oli taas vähän lötkö kuumuuden vuoksi, ja sitten taas välillä höntsäili väljästi, kun en raaskinut sitä tiukemmin käskyttää. Oli kuitenkin rento ja tasapainoisen oloinen, mikä on se, mitä ensisijaisesti sen kanssa kehässä haen, jos vaihtoehtona on tiukemmin hallinnassa pidetty, mutta surkeana jännittyneenä kippurana seuraava koira. Se tepsutteli radan läpi suuremmitta virheittä, toki aina olisi voinut parantaa juuri noita seuruun tiiviyksiä. Yhdessä kohtaa meinasin itse mennä väärään kohtaan kylttiin nähden, viime hetken korjausliike pelasti tilanteen niin, että mahduin tekemään koiran ympäri kiertämistehtävän... Käytösruudussa Visa nikotteli ensimmäisen minuutin, sitten hikkakohtaus onneksi meni ohi ja se pötkötteli rauhassa loppuun asti. Ei siis tällä kertaa samanlaista Ihanan Nartun perään vinkumista kuin viime kisassa, vaikka nytkin radalla meidän jälkeen kyllä meni Ihana Narttu. 

Visan rata melkein loppuun asti - muutama kyltti ennen maalia kamera tilttasi kuumuuteen: https://youtu.be/DbCvvM7Z0Mc

Vippi aloitti radan aika mukavassa, hallitussa vireessä, mutta merkille lähetyksessä haukahti taas kerran. Seuraava tahtojen taistelu käytiin hyppyesteellä ja sitä seuraavilla kylteillä, sillä hypyn jälkeen tehtiin kaksi 90 asteen käännöstä, ja niin se pahuksen hyppy oli taas meidän näköpiirissä Vippiä kiihdyttämässä. Sain sen kuitenkin pysymään nahoissaan, joskin kahdella kyltillä tuli -1 TVÄ tuon hypyn aiheuttaman häröilyn vuoksi. Käytösruudussa Vippi hillitsi itsensä hienosti, vaikka toisen koiran merkki ja hyppy sitä kiinnostivatkin.

38492391_10156498818218350_2397610113683

Tuloksina tänään Visalle täydet 100 p., Vipille 98 p., ja noilla pisteillä pm-kulta ja -hopeaa! Lisäksi meidän joukkue tuli joukkue-pm-kisassa toiseksi. 

lauantai, 28. heinäkuu 2018

Toko-pm

Koko kesäloma on mennyt koirien kannalta ihan turhakkeeksi hirveän helteen vuoksi - lähinnä on vain oleskeltu ja torkuttu päivät. Puolitoista viikkoa vierähti reissussa etelässä mm. mökkeillen, ja sieltä sitten parahiksi palasimme pohjoiseen tokon pm-kisoihin.

Kemissä tänään pm:ssä sää oli edelleen tuskaisen helteinen, eli ei mitään uutta. Visa teki muut liikkeet ihan siedettävästi, mutta seuraaminen oli tosi lötköä. Pitää toivoa, että tämä johtui vain säästä, eikä tule tavaksi kokeissa! Siina mielessä oli onneksi tuuria kehässä, että yksikään lentävä hyönteinen ei meidän suoritusta häirinnyt, vaikka ampiaiset ainakin tuomaria vainosivat.

37923950_10156483156593350_7874987463960

Paikallaolot kumpikin 10. Visa oli taas rivissä viimeisenä, mutta kesti hienosti muiden käskyt. Aika surkean näköisenä pienenä myttynä se oli makuuosuuden, mutta no, selvisi hengissä kuitenkin.

Yksilöliikkeitä tehtiin ensin kolme ensimmäistä putkeen, ja loput yksi kerrallaan, että päästiin liikkeiden välissä koiria jäähdyttelemään ja juottamaan. Tämä oli ihan hyvä taktiikka, Visa joi jokaisen liikkeen jälkeen vettä, eli kuumuus selvästi vaivasi.

Tunnistusnouto 0. Otti jonosta kolmannen kapulan taas kovin paljoa haistelematta, sitten vaihtoi oikeaan ja toi sen. No, hyvä yritys kuitenkin... Treeneissä tunnari on sujunut virheettä muutaman viimeisen kerran, joten eiköhän se tästä kun saadaan taas säännöllistä treeniä alle ja tehtyä suurten kapulamäärien harjoituksia maltin lisäämiseksi.

Kauko-ohjaus 10. Ensimmäinen maahan-istu oli vähän hitaasti noustu ja huonoryhtinen, muut vaihdot teki siivosti ja riittävän ripeästi.

Zeta 9. Teki asennot hyvin ja seuraaminen OK, mutta lopun pysähdyksessä Visa oli menossa kovalla vauhdilla kehän reunan varjoalueelle ennen kuin hoksasi miun pysähtyvän, loppuperusasento ihan vino ja edistävä tämän vuoksi.

Sitten pois kehästä ja seuraavia liikkeitä odottamaan.

Ohjattu nouto 6,5. Saatiin arvonnassa oikea kapula. Visa oli menossa suoraan vasemmalle, merkille saamiseen lisäkäsky. Siitä ohjautui hyvin eteenpäin. Loppuperusasento vähän vino.

Seuraaminen 7,5. Teki välillä ihan siivoa pätkää, välillä sitten oli väljä ja lötkö. "Liian kuuma, en jaksa", tuumi Vaisu.

Luoksetulo 8. Tuli hyvällä vauhdilla kaikki välit. Seisominen oikein hyvä. Maahanmenossa liukastui etujalallaan juuri käskyttäessäni, ja siitä hämmentyneenä pysähtyikin seisomaan, josta lisäkäskyllä maahan. Sivulletulossa meinasi tulla vasemmalta sivulle (mitä se ei teknisesti osaa), omaa painoa siirtämällä hienovaraisesti ohjasin sen muuttamaan aikomuksensa selän takaa kiertämiseksi. ;)

Ruutu 5. Eihän se näkymätön merkki taaskaan onnistunut, mutta yhdellä lisäohjauskäskyllä ja yhdellä ylimääräisellä pysäytyskäskyllä sain sen osumaan rinkulan sisälle. Ruutuun lähetyksessä lähti taas juoksemaan kehän takanurkkaa kohti, mutta matkan varrella bongasi ruutumerkit ja kiltisti laukkasi ruudun sisälle. 

Kiertohyppynouto 9,5. Jihuu! Se onnistui! Puoli pinnaa meni loppuperusasennon vinoudesta.

Yhteensä 239 p. eli 2-tulos, ja pisteet riittivät piirinmestaruushopeaan. Tunnari oli toivottavasti vain satunnainen moka, mutta tuo merkitön merkki on kestoriesa mikä vaatii vielä paljon treeniä. Ykköstreeniaihe on nyt kuitenkin nuo perusasennot, NYT ryhdistäydyn ja opetan ne Visalle kunnolla...