Viisi vuotta, jokseenkin suotta - ei tuo kovin aikuismainen ole vieläkään. 

Juoksutauko hallitreeneistä jatkuu, eikä sitten ole tullut tehtyä paljoa muuta kuin lenkkeiltyä. Jonkin verran olen ottanut lenkeillä istu/seiso/maahan-sulkeisia, eli pysäytellyt koiria eri tilanteissa eri asentoihin. Aluksi oli kumpikin ihan pihalla, mutta sieltä ne käskyt alkoivat vähitellen muistua mieleen.

Sisällä olen ottanut Varjon kanssa oikealla sivulla seuraamista ja Tikin kanssa luoksetulon eteenistumista ja seuraamisen askelsiirtymiä. Enimmäkseen kuitenkin olemme lojuneet sohvalla katsomassa kauhuelokuvia...

 Olkkaritreeniä Tikin kanssa. Ensin seuraamista kädellä oikeassa paikassa pysymään houkutellen + lopuksi käden häivyttämistä sekunniksi kerrallaan.

Sitten luoksetulon eteenistumispaikan tehotreeniä: Tikki sai tarjota vapaasti luoksetuloja, joista palkkasin suorat ja tiiviit. Jos koira oli vinossa, siirryin itse vähän merkiksi, että asentoa ei hyväksytty (en halua sen nytkyvän ja nykivän palkkaa odottaessaan esim. kokeissa, joten siksi mieluummin siirryn itse). Vaikeutin treeniä siirtyilemällä sivuaskelia tai etuviistoon (koiran taakse), jotta Tikki joutuisi todellakin kiinnittämään huomiota siihen, mihin paikkaan minuun nähden istumista tarjoaa. Hyvin lähti pelaamaan!

 Eipä ole ennen tullut jälkikautta startattua näin aikaisin... Ajattelin kuitenkin aloittaa lumella/jäällä jäljestämisen nyt Tikin kanssa, kun

a) mitä väliä, jos töppään jotain ja koira menee "pilalle", kun tavoitteita ei jäljellä enää ole

b) juoksutauon vuoksi en pääse hallille treenaamaan muita lajeja

Tasaiselle, tiukaksi ajellulle lumikentälle tein noin 150 metriä pitkän, kaksi kulmaa ja kolme keppiä sisältävän jäljen. Ruokaa alkumetreille joka askelille ja sen jälkeen vain pari-kolme yksittäistä ruokapistettä oman muistin tueksi. Tähtitaivaan alla mentiin, joten valoa oli juuri sen verran, että erotin koiran asennon lyhyen liinan päässä, ja pakkasta varmaan lähemmäs 15 astetta. Tuntui aika eksoottiselta, kun ennen olen vain sulan maan aikaan treenannut.

Intoa oli, tarkkuutta ei riittävästi. Kummassakin kulmassa meinasi tulla hukka, ja lisäksi toisen kulman kohdalla otus nosti päätään ja katseli viereisellä jalkakäytävällä haukkuvia koiria. Esineilmaisut olivat oikein hyvät.

Eiköhän me tätä jatketa, onpa ainakin koiralla jotain mielekästä tekemistä. 

Tämän vuoden ensimmäinen pudotetun esineen noutotreeni tehty! Lenkin yhteydessä haetutin pipon kaksi kertaa. Ensimmäisellä noutomatka n. 100 metriä, mäennyppylän takaa. Muuten hyvä, mutta luovutuksen sijaan Tikki väisti porukan muita koiria ja meni siinä samalla minun ohitseni unohtaen, että homma on vielä kesken... Uusinta lyhyemmältä matkalta, ja ei ongelmia luovutuksessa. Kovasti vain on kierrokset turhan korkealla seurauttamisvaiheessa ja noutoon lähetettäessä + saisi mennä alkumatkasta lähtien tiiviimmin jäljen päällä juosten. Eli ainakin mielialaan on alettava kiinnittää sen verran huomiota, että en anna noutolupaa ennen kuin koira rauhoittuu. 

Posiitivista oli kyllä, että tauonkin jälkeen Tikillä oli selvä mielikuva siitä, mitä ollaan tekemässä. 

Tänään ei treenattu yhtään mitään. Se sijaan koirat kävivät hierojalla. Varjon edelliskertainen takajalan jumi oli helpottanut, mutta vastakkaisessa etusessa oli vielä tiukkuutta. Tikki sen sijaan oli toipunut hienosti kynsivammaepisodin aiheuttamista lihaskireyksistä, nyt oli paikat normaalissa kunnossa taas.