Huh, kummankin koiran tassuvammat ehtivät parantua ja käpälät kestivät kolme agilityrataa (+ lenkkeilyt). Kisakenttä oli tassujen kannalta ihanteellinen, hienoa hiekkaa jossa ei teräviä kiviä näkynyt. Niin, ja sääkin suosi! Ennakkoon luvatun räntäsateen sijaan kumpanakin päivänä paistoi aurinko.

Tähän postaukseen tulee videokokoelma, kaikki radat tuli videoitua aina jonkun toimesta (kannatti jättää oma kamera kokonaan kotiin, sai parempilaatuisia videoita näin!)  Valokuvia tulee sitten pikkuhiljaa jälkikäteen. :)

Vippi aloitti agility"uransa" lauantaina. Ensimmäisellä radalla alku meni hyvin, mutta puomilta se taas putosi, vaikka luulin jo että vauhti olisi ollut tarpeeksi hidas ja lähestyminen suora. :( Puomiepisodin jälkeen lopetin ohjaamisen, loppurata roiskittiin miten sattuu. Videon kuvasi Saara:


Toisella radalla panostin puomin ylösmenon ohjaamiseen, ja se onnistuikin hyvin! Virhe tuli sitten keinulla, ihan liikaa vauhtia ja hienon lennokkaasti esteestä yli. Pian tämän jälkeen muurista ohi, ja muutaman esteen kuluttua vielä A:n alastulolta karkaaminen --> takaisin alastulolle --> vähin äänin pois radalta. Vippi kävi tällä radalla kaikkein kuumimpana jo radalle tullessamme jostain syystä. Video by Saara:


Vipin hyppyrata meni hyvin! Tosin vitonen tuli tältäkin, kepeistä jai kaksi vikaa pujottelematta ensiyrityksellä. Aika riitti toiseen sijaan luokassa. Saaran kuvaama video (jota on katsottu fiilistellen aika monta kertaa ;)) 


Sunnuntaina oli sitten Tikin vuoro, 3-luokille kolme starttia. Ensimmäinen rata meni ihan pipariksi, heti alkuun puomin ylösmenokontaktivirhe, ja sen jälkeen lukuisia muitakin virheitä. Tikki liikkui tahmean tuntuisesti, ei totellut kontakteilla, ja minä ohjasin miten sattuu. Tulos hyl. Suvin kuvaama video:


Tikin toinen agilityrata oli aika hyvä! Puomilta kepeille syötössä oli töks-kohta, mutta radan ainoa virhe tuli vasta lopussa putkeen syötössä: Tikki meni jo putkeen ihan oikein, mutta peruutti sieltä sitten ulos, kun sillä ei ilmeisesti riittänytkään itseluottamus siihen, että se on tekemässä oikein. Tulos siis 5 ja sijoitus muistaakseni 9. Video on Lauran kuvaama:


Hyppyrata alkoi lupaavasti, mutta annoin Tikin ajautua kuudennen esteen (hypyn) ohi, sitä korjatessa sain sen menemään väärän radan, ja sen jälkeen ajattelin, että anti olla, eiköhän tässä ole jo tarpeeksi sählätty. :D Video Lauran käsialaa:

Empaattisena eläimenä Tikki hankki itselleen oman tassuvamman. Etujalan ison anturan reunassa on viiltohaava, tuli heti taloyhtiön pihasta tuolle lähitielle mentyämme yhdellä iltapissatusreissulla... Aika pinnallinen viilto, mutta sen verran iso kuitenkin, että lenkkeilemään ei ole asiaa. Aika näyttää, miten sunnuntain kisastarttien käy.

Vipin anturoiden halkeamat paranevat pikkuhiljaa. Vippi on kulkenut sunnuntaista lähtien ilman tossuja. Voi olla, että nuo hyvinkin kestävät lauantaina hiekalla hyppyyttämistä - ellei ennen sitä tule uusia halkeamia.

Saapa siis nähdä, onko viikonloppuna edessä pelkkää kisatalkoilua vai myös kisaamista. Ihan sama sinänsä, ei sieltä kuitenkaan menestystä olisi odotettavissa, kun ei ole treenattu. Eihän nuo kumpikaan edes ole nähneet esteitä ulkona viime syyskuun jälkeen...

Luulen, että ei ole Rovaniemellä tänään toista yhtä tyytyväistä ihmistä sään suhteen kuin minä. Yön aikana nimittäin oli satanut reilusti nilkkaan asti uutta, pehmeää lunta! Vippi pääsi ensimmäistä kertaa vapun jälkeen pikkulenkille, ja vieläpä ilman tossuja. Päivemmällä käytiin vielä tokotreeneissä urheilukentän parkkiksella.



Vipin kanssa aluksi ryhmäpaikkamakuu, hyvin meni. Seuraamista lyhyitä pätkiä toisten koiran häiriöön siedättäen, ihan jees. Liikkeestä istumiset eivät tänään onnistuneet, ilmeisesti luminen ja märkä asfaltti oli liian ällön tuntuinen... Kaket OK aivan koiran edessä seisten. Tunnari ihan fiasko, toi vääriä kerta toisensa jälkeen. Uusilla kapuloilla uusi yritys helpotettuna: oikean kapulan alla lihapullanpala ja lyhyt lähestysmatka, kehuin jo pelkästä oikean löytämisestä. Mikä lie tuo ensimmäisen yrityksen pieleenmenon syy, olisiko pitänyt tutun liikkurin hajua riittävän "omana"? Ensi kerralla paljon kapuloita ja ehkä lyhyt matka + liikkurin tuoretta hajua reilusti vääriin kapuloihin. 

Tikin kanssa otin seuraamista, sivulletuloja, jääviä ja luoksetulon eteenistumisia Vipin treeniä rytmittämään - vaihtelin koiria aika usein, jotta Vippi pysyisi hyvässä vireessä. Otin Tikin odottelukohdasta mukaan namilla imuttamalla --> lähti mukaan hipihiljaa ja tekikin sitten töitä paljon vinkumattomammin kuin yleensä. Vain toisten koirien lelut olivat liikaa, lelupalkkausten aikana Tikkikin kävi ölisemään. Hyvä treeni kuitenkin kokonaisuudessaan Tikillekin.

Tämänpäiväisen lisäksi olen vain sisällä ottanut vähän tokoa ja temppuja koirien kanssa. Vipin anturat ovat hitusen paremmat kuin pahimpina päivinä tällä viikolla, mutta ei se edelleenkään kärsi hiekalla kävellä kunnolla - kummankin etutassun yhdessä varpaassa on ollut halkeamat ihan verille asti. Tossut kuluvat hetkessä puhki, joten niidenkään kanssa ei lenkeille päästä nyt. Aika epätoivoinen olo. Rasvaamisen tehostamiseksi olen nyt alkanut liottaa Vipin tassuja vedessä ennen voitelua. En tiedä auttaako se paranemisessa, mutta ainakin anturat ovat hetken aikaa pehmeät. Vippi tosin ei kamalasti tätä hoitomuotoa arvosta.

Vipin ontumisen syyksi varmistui halkeamat etutassujen varpaiden anturoissa. Tavallaan toki helpotus, että kyseessä ei ollut mikään uusi vamma, mutta... Jälleen kerran mietin, että onko tämä mielekästä elämää koiralle(kaan). Ulkona se käy nyt taas tossut jalassa lyhyillä tarpeidentekoreissuilla. Kyllähän nuo halkeamat tietysti taas ajallaan paranevat (ja rasvaaminen todennäköisesti nopeuttaa paranemista, luulisin), mutta sitten tulee taas uusi tassuvamma. Ja uusi. Ja uusi. Vuoden mittaan niitä kipeitä kausia kertyy yllättävänkin paljon, vaikka ne haluaakin unohtaa hyvien kausien aikana.

Otsikkoon palatakseni, Vippi täyttää tänään kaksi vuotta. Muuten en taida päivää juhlistaa kuin matolääkkeet antamalla kummallekin koiralle.

(Maksamaton mainos: Ilopilleri-apteekin koiratuotevalikoima vaikuttaisi olevan huomattavasti parempi kuin useimmissa muissa Rovaniemen apteekeissa - suosittelen! Hain matolääkkeen lisäksi täydennystä biotiini- ja sinkkituotevalikoimaani, ja tuolta saa myös Nutrolin-öljyjä.)

Eilen päätin ottaa riskin ja ilmoittaa Vipinkin oman kerhon agilitykisoihin, kun sillä on tassut pysyneet suht hyvässä kunnossa viime ajat. Nyt se sitten ontuu... Ei paljoa, mutta selvästi aristaa vähintään toista etustaan. Kutakuinkin kaikissa varvasanturoissa on halkeamia, osa ihan pieniä, osa sitten syvempiä. Verillä ei mikään niistä ole, mutta ilmeisesti hiekalla kävely tekee kipeää - tai sitten Vippi ontuu jonkin venähdyksen tai vastaavan vuoksi. Aamulenkki nimittäin mentiin ristiin rastiin hankikannolla hiihdellen, ja koirat juoksivat aika lailla - onhan se voinut jalkansa sielläkin satuttaa. Joka tapauksessa, nyt pari kertaa päivässä anturoiden rasvausta ja hillittyä liikuntaa vähän aikaa. Jos nuo halkeamat eivät parane kisoihin mennessä, niin sitten kisaan pelkästään Tikin kanssa.



Mutta kivaa oli siis tuolla lenkillä, aivan mahtava keli! Eilen illalla kävimme ei-niin-hehkeässä-kelissä Lauran ja Raun kanssa Koivusaaren pitkostettua reittiä kiertämässä. Seuraavat kuvat siis Lauran käsialaa:





Toissapäivänä tokoiltiin Cittarin parkkipaikalla. Ryhmäpaikkamakuu (täyspitkä aika) oli hieno, Vippi makasi kuin sfinksi. :) Istumisessa olin piilossa vain ihan hetken, että se varmasti onnistuisi, kun viime kerralla tuli ahnehdittua niin että Vippi meni makaamaan... Seuraamispätkissä Vippi otti paljon häiriötä ympäristöstä, eli pitäisi treenata enemmän ihmisten ilmoilla. Nouto hyvä, kuva Saaran ottama:



Tunnari onnistui myös, jihuu! Tosin matka oli vain muutama metri, ja Vippi taisi tökätä kuonolla kahta väärää kapulaa, mutta mitäs pienistä, se kuitenkin toi sen oikean. Murheenkryynimme ruutuunmenoääntely sen sijaan nosti taas päätään. Vein sekä merkille että ruutuun nameja alustalla. Merkille Vippi menikin äänettömästi (joskin merkkiä maanisesti tuijottaen, mutta siitä ruutuun lähettäessäni se vingahti. Keskeytin liikkeen ja laitoin Vipin tauolle siksi aikaa että mietin mitä tekisin. Lopulta päädyin lähettämään sen "lennosta" ruutuun, ja menihän se sinne silloin ilman ääntelyä. Se ääni tulee vain tilanteissa, joissa se joutuu patoamaan ja sitten saa luvan tehdä. Ääh. Pitää miettiä lisää tätä asiaa.


Hetki ennen äännähdystä

Tikin kanssa otin seuraamista, jääviä ja pk-eteenmenon. Päivän tunarointiosuus oli se, kun kaulapannasta talutin Tikkiä takaisin autoon koiraa vaihtaakseni, ja onnistuin jättämään kaksi sormeani Tikin puolikuristavan pannan ketjun väliin, kun Tikki kiepahti itsensä ympäri. Sattui ihan mielettömän paljon, ja sormet olivat tiukasti jumissa Tikin pyörähdellessä aina vain samaan suuntaan itsensä ympäri, kiristäen ketjua yhä tiukemmalle... Hohhoijaa, milläköhän tapaa sitä seuraavaksi koettaisi teloa itsensä ja koiransa?


Tikin käsitys seuraamisesta?