Paluu treenielämään, hallille kilpailevien tokotreeneihin. Liekö huono sää verottanut porukkaa vai mikä, mutta paikalla oli vain kourallinen porukkaa.

Ei-niin-kovinkaan-yllättäen sekä Varjo että Tikki olivat aika kierroksilla yli viikon tauon jälkeen. Vingahtelua riitti Tikillä, saa nähdä, saanko sitä koskaan täysin hiljaiseksi. Seuraaminen oli jostain syvältä, kunnes siirryin lopulta takaisin tutituksen jäänne-käsiavun käyttämiseen, jolloin koiran seuruupaikka ja -asenne muuttuivat heti oikeaksi. Pitänee siis jatkaa tuota käsiavun käyttämistä vielä ja koettaa häivyttää se hitaammin. Huokaus.

Seuraamisen ja jäävien (tarjosi usein seisomisen tilalle istumista, tähän kiinnitettävä huomiota!) lisäksi otin Tikin kanssa luoksetulon eteenistumisia (suoruus hakusessa, ollut liian pitkä tauko tämän harjoittelussa), noutokapulan nostoa ja luovutusasentoa (parempi kuin pelkkä luoksetulon edessäolo) ja vähän merkkiä ja kakeja takapalkalla. Varjon kanssa samat jutut, paitsi ei noita eteenistumistreenejä.

Kokonaisvaikutelma: koirilla oli kivaa, mutta niiden tekninen osaaminen on kyllä aika heikolla mallilla...

En muista milloin olisin viimeksi katsonut näin paljon elokuvia kuin nyt, kun Tikin kanssa ei pääse treeneihin eikä vielä hihnalenkkejä kummoisemmille ulkoiluillekaan oikein. Onneksi kynnen ydin näyttää paranevan siististi. Hyvällä tuurilla ehkä jo puolentoista viikon päästä uskaltaisi kokeilla agilityä taas, ja tokotreeneihin aion mennä jo ylihuomenna.

Olen vähän ottanut sisällä perusasentoa, luoksetulon eteenistumista (oli unohtunut koiralta aika hyvin, kun ei olla pk-tottista pitkään aikaan otettu) ja pienten esineiden maasta nostamista EK-tarkkuusruutua ajatellen. Enimmäkseen kuitenkin on vain laiskoteltu, kun en tahdo ottaa riskiä, että Tikki tökkää kyntensä johonkin tai minä astun sen päälle (oikea etujalka).

Eilen oli Tikillä kuitenkin ainakin hetki hauskaa, kun se sai houkuteltua Sakun leikkimään kanssaan. (Kuva taattua kännykkälaatua edelleen, haaveissa on hankkia ihka oikea videokamera sitten, kun ensin saisin pennun hinnan säästettyä valmiiksi...) 

Tikki kävi viikonloppuna ensimmäistä kertaa puoleen vuoteen agilitykisoissa. Kahden startin jälkeen se oli sairaslomalla... Kynsi meni, en tiedä missä vaiheessa - radalla, verryttelyesteillä vai näyttelyhäkissä rataantutustumisen aikana. Lopputuloksena kuitenkin nyt taas vaihteen vuoksi sairaslomalla oleva koira.

(Ne kaksi starttia menivät ihan hyvin. Kummallakin radalla yksi virhe, josta tuloksena HYL ja 5. Koira ohjautui hienosti ja nopeus riittäisi ainakin vielä 2-luokassa palkintopalleille. Eli jatketaan kisaamista ilmeisesti sitten toukokuussa seuraavissa lähiseudun kisoissa...)

Kilpailevien treeneissä oli aika hulina, paljon koiria pienessä hallissa. No, tuli harjoiteltua sitten häiriönkestoa ja vähän kovemmalla äänellä käskyttämistä, kun koirat eivät kuulleet ollenkaan normaaleja käskyjä välillä.

Tein paljon seuraamista ja jääviä, sekä luoksetulon pysäytyksillä ja ilman. Varjo tepsutteli melkein koko ajan Tikin vieressä sillä aikaa, kun treenasin Tikkiä, joten se toimi hyvänä "mittatikkuna" jäävien onnistumiselle. Ja niinhän se pystykorva pysähtyi kaikkiin asentoihin nopeammin kuin malinois... Ärh. En ikinä enää opeta pennulle liikkeiden tekniikkaa näin huonosti kuin Tikille on opetettu, kaikkea saa paikkoa nyt sen loppuiän.

Positiivista oli kuitenkin se, että kun palkkaan tiheään, ei vinkumista ole käytännössä ollenkaan. Niin, ja paikkaistuminen onnistui! (Ja muistin vapauttaa Varjonkin ryhmäpaikkaolosta tällä kertaa.)

Ohjatut agilityreenit. Varjo pelkästään hengaili yleisön joukossa tällä kertaa, hauskaahan tuolla näytti olevan lasten ja lastenmielisten kanssa seurustellessakin.

Tiikeri oli aika kierroksilla, mutta pysyi kuitenkin käsissä suht hyvin. Pari kertaa se tuli alastulokontaktilta pois ilman lupaa --> pitää käskyttää selkeämmin, jos haluan sen pysähtyvän kokonaan. Ja jos kisoissa ei ole enää nollarataan mahdollista, pitää muistaa pysäyttää se kunnolla kontakteille.

Muutoin ei ihmeempiä ongelmia ollut. Nöyrä rekku tuo on ohjata, joskin aika herkkä sinkoamaan huonon ohjauksen mukana väärille esteille. Viimeinen estepätkä kellotettiin ja laskettiin virheet, siitä Tikillä nolla ja porukan nopein rata. Toivottavasti hyvä kenraali ei tarkoita pieleen menneitä kisoja...